Alppikasvien kasvatus kasvihuoneessa
Kasvihuoneopas
Alppikasvit viihtyvät kasvihuoneessa silloin, kun katteen alla säilyy niille sopiva viileys, valo ja ilmankierto. Sateensuoja voi olla lisälämpöä tärkeämpi: pitkään märkä kasvualusta, seisova vesi ja kuuma ilma koettelevat monia vuoristokasveja. Alppikasvit eivät kuitenkaan muodosta hoitotarpeiltaan yhtenäistä ryhmää, sillä aurinkoisten kallioiden lajit ja viileiden niittyjen kasvit tarvitsevat eri tavoin kosteutta ja varjoa. Tässä oppaassa käydään läpi, miten olot suunnitellaan lajin mukaan ja mitä kasvihuoneelta kannattaa tarkistaa.
Kasvihuonetta valitessa 1
Kasvihuone suojaa sateelta, mutta voi lämmetä liikaa
Kasvihuone voi helpottaa alppikasvien hoitoa, jos tietty laji kärsii pitkäaikaisesta märkyydestä, ruukut kastuvat sateessa liikaa tai taimet tarvitsevat suojaisan kasvupaikan. Se ei kuitenkaan ole välttämätön kaikille vuoristokasveille: monet lajit ja puutarhalajikkeet menestyvät ulkona, kun valo, kasvualusta ja vedensaanti vastaavat niiden tarpeita. Ennen tilan varaamista kasveille kannattaa nimetä ongelma, jonka katteen on tarkoitus ratkaista. Jos haaste on sade, suoja voi vähentää kasvualustan kastumista; jos haaste on kuumuus, kasvihuone saattaa puolestaan pahentaa tilannetta ilman toimivaa tuuletusta. Myös taimien kasvatus ja yksittäisten ruukkujen seuranta voivat olla käytännöllisiä syitä käyttää katettua tilaa. Mieti samalla, tarvitaanko suojaa koko vuodeksi vai vain tiettyyn kasvatusvaiheeseen. Kaikkia kokoelman kasveja ei tarvitse siirtää sisään saman aikataulun mukaan. Ulkona hyvin menestyvän kasvin paikkaa ei kannata vaihtaa vain siksi, että kasvihuoneessa on tilaa. Arvioi suojan hyötyä juuri sen ongelman kannalta, jota olet ratkaisemassa: pysyykö kasvualusta sopivan kosteana ja säilyvätkö valo sekä lämpö kasville sopivina myös katteen alla?
Lämpöä vaativille hyötykasveille suunniteltu suljettu ja kostea tila ei ole automaattisesti hyvä alppikasveille. Katteen alla ilma lämpenee auringossa, ja ilman vaihtumista rajoittava sulkeminen voi pitää lämpöä sisällä vielä iltapäivällä. Tavoitteena on yleensä sateen hallinta ja kasville sopivien olojen säilyttäminen, ei kokoelman pitäminen tasaisen lämpimänä. Viileään kasvupaikkaan sopeutunut laji voi sietää talvikylmää mutta kärsiä pitkästä kuumasta jaksosta; kylmänkestävyys ei siis kerro, miten se pärjää kasvihuoneen kesässä. Käytä kasvihuonetta säädettävänä suojana: seuraa sisälämpöä ja avaa tilaa ennen kuin kuumuus alkaa rasittaa kasveja. Jos kokoelmassa on keskenään erilaisia vaatimuksia, erilliset alueet tai ruukkujen siirtely voivat toimia paremmin kuin yksi asetus kaikille.
Kasvupaikka kertoo, millaisia oloja alppilaji tarvitsee
Alppikasvit kasvavat luonnossa monenlaisilla paikoilla. Vuoristoalueen kasvi voi olla peräisin aurinkoiselta sorarinteeltä, kalkkikallion halkeamasta, varjoisalta kivikolta tai kostealta niityltä. Lumen sulamisvesi, maaperän laatu, rinteen suunta ja paikallinen suoja vaikuttavat siihen, pysyykö juuristo kuivana vai saako se tasaisesti kosteutta. Korkeus merenpinnasta tai kasvin yleisnimi ei yksin ratkaise sopivaa hoitoa. Kirjaa hankintavaiheessa kasvin tieteellinen nimi, lajike ja alkuperää koskevat tiedot, jos ne ovat saatavilla; niiden avulla löydät täsmällisempää viljelytietoa. Säilytä nimilappu myös ruukkua vaihtaessasi, sillä lajin tunnistaminen helpottaa myöhempää talvihoidon suunnittelua. Kokoa ennen hankintaa samaan muistiinpanoon kasvin valontarve, sopiva kosteus ja talviolosuhteet. Vertaa niitä siihen, millaisia paikkoja kasvihuoneessa on jo käytettävissä. Jos jokin hoidon kannalta olennainen tieto puuttuu, jätä kasvin lopullinen sijoitus vielä avoimeksi. Näin uusi tulokas ei päädy automaattisesti samanlaiseen hoitoon kuin ulkonäöltään samankaltainen naapurikasvi. Yhteiseen astiaan tai penkkiin kannattaa valita kasveja, joiden vaatimukset tunnet riittävän hyvin ja pystyt sovittamaan yhteen.
Esimerkit näyttävät, miksi yhdenmukainen hoito ei toimi: alppitähti (Leontopodium alpinum) tarvitsee tavallisesti valoisan paikan ja läpäisevän kasvualustan, ja monet mehitähdet ovat sopeutuneet aurinkoisiin, kuiviin kivikkopaikkoihin. Esikoihin ja rikkoihin kuuluu puolestaan hyvin erilaisia lajeja; joidenkin kasvupaikoissa viileämpi sijainti ja tasaisempi kosteus ovat tärkeämpiä kuin paahtava aurinko. Nämä ovat ryhmäkohtaisia esimerkkejä, eivät koko suvun ehdottomia sääntöjä. Tarkista kunkin kasvin tiedoista valo-, kosteus- ja talvilepotarve äläkä päättele niitä vain siitä, että kasvi myydään alppikasvina. Kun tieto löytyy vain suvusta, etsi mahdollisuuksien mukaan tarkempi ohje juuri kyseiselle lajille tai lajikkeelle.
Kasvihuonetta valitessa 2
Valoa ja lämpöä seurataan kasvien korkeudelta
Kasvihuoneen valo vaihtelee katon, seinien, ympäröivien puiden ja vuorokaudenajan mukaan. Valoisasta paikasta pitävät lajit eivät silti kaikki hyödy samasta paahteesta: etenkin pienissä ruukuissa kasvualusta kuumenee ja kuivuu nopeasti, jos aurinko osuu niihin pitkään. Merkitse, mihin aamuaurinko, keskipäivän valo ja iltapäivän varjo osuvat, ja sijoita kasvit niiden tarpeiden mukaan. Lämpöä kannattaa seurata kasvien korkeudelta eikä vain oven läheltä, jossa olot voivat poiketa kasvatuspenkin oloista. Mittaaminen useammasta kohdasta paljastaa lämpimimmät paikat. Jos mahdollista, tarkkaile samoja kohtia sekä kirkkaana että pilvisenä päivänä. Merkitse havaintojen yhteyteen kellonaika sekä se, olivatko ovet ja tuuletusaukot auki tai varjostus käytössä. Näin et vertaa keskenään tilanteita, joissa kasvihuonetta on käytetty eri tavoin. Yksi aamulla tehty mittaus ei kuvaa iltapäivän oloja, joten seuraa erityisesti aikaa, jolloin aurinko osuu kasveihin pisimpään. Tarkista tilanne uudelleen, kun siirrät pöytiä tai lisäät korkeita ruukkuja: samalla myös niiden vieressä olevien matalien kasvien valoisuus voi muuttua.
Saatat tarvita erilliset paikat aurinkoa suosiville kivikkolajeille ja niille, jotka hyötyvät kevyestä varjosta. Siirrettävät ruukut helpottavat paikan muuttamista, ja varjostusta voi käyttää vain siellä, missä sitä tarvitaan. Älä kuitenkaan vähennä valoa koko kasvihuoneesta varmuuden vuoksi, sillä liian varjoinen paikka ei sovi valoa vaativalle ryhmälle. Ota pohjapinta-alaa arvioidessasi huomioon myös kasvupöydät ja kulkureitit: esimerkiksi rajoitetun erän alumiinikasvihuoneiden ilmoitettu pinta-alahaarukka on 3,77–28,08 m². Luku auttaa arvioimaan tilan mittakaavaa, mutta ei kerro, miten valo jakautuu omalla kasvupaikallasi. Sijoituksen toimivuutta voi tarkistaa siirtämällä ruukkuja ja seuraamalla lämpöä ennen pysyvien penkkien rakentamista.
Tuuletus pitää ilman liikkeessä ja lämmön hallittavana
Kun aurinko lämmittää kasvihuonetta, tuuletuksen on poistettava ylimääräistä lämpöä ennen kuin kasvit kuumenevat. Avaa käytettävissä olevia tuuletusaukkoja ja ovia niin, että ilma pääsee vaihtumaan, mutta säädä järjestelyä tuulen, ulkolämpötilan ja ruukkujen kuivumisen mukaan. Katon kautta poistuva lämmin ilma voi auttaa, jos rakenteessa on tällainen aukko, mutta ominaisuutta ei pidä olettaa pelkän mallin nimen perusteella. Kasvihuonetta hankkiessa tarkista aukkojen määrä, sijainti ja avautumistapa sekä se, voiko niitä käyttää helposti. Penkit eivät saisi tukkia ilman kulkureittiä. Selvitä myös, miten tuuletusta hoidetaan silloin, kun et itse ole paikalla. Jos vertailet avausmekanismeja tai automaattisia avaajia, varmista niiden yhteensopivuus valitun kasvihuoneen kanssa. Käyttötavan pitää sopia omaan arkeesi: onko aukkojen säätäminen mahdollista myös aamulla ennen lähtöä ja sään muuttuessa päivän aikana? Jätä kahvojen ja avausmekanismien luo esteetön pääsy. Tuuletuksen käyttäminen ei saisi edellyttää täysien kastelukannujen tai useiden ruukkujen siirtämistä joka kerta.
Hyvä ilmanvaihto ei tarkoita, että kasvit pitäisi altistaa jatkuvalle kovalle vedolle. Pienet ruukut ja vasta istutetut taimet kuivuvat usein nopeammin kuin suuret kivikkoruukut, joten niiden kosteutta kannattaa seurata erikseen. Tarkkaile myös kondenssia ja lehtien kuivumista: jos ilma jää seisomaan kastelun jälkeen, tiheä istutus voi pitää kasvit pitkään kosteina. Pohjan muoto vaikuttaa siihen, miten penkit ja kulkureitit sijoittuvat suhteessa tuuletusaukkoihin. T-mallisen kasvihuoneen ilmoitettu pinta-alavaihtelu on 16,52–30 m², mutta neliömetriluku ei kerro aukkojen määrästä tai sijainnista; tarkista ne tuotetiedoista erikseen. Suunnittele kasvien paikat vasta, kun tiedät, missä ilma pääsee vaihtumaan.
Kasvihuonetta valitessa 3
Sateensuoja muuttaa kastelun tarvetta
Sateelta suojaaminen vähentää suoraan ruukkuun ja penkkiin tulevaa vettä, joten kastelurytmi muuttuu. Ulkona kasvavaan kasviin osuu sade, mutta katteen alla kastelu on kasvattajan vastuulla; pintamulta voi näyttää kuivalta, vaikka juuristo olisi vielä kostea. Tarkista kasvualustan kosteus sen sijaan, että lisäät vettä automaattisesti kalenterin mukaan. Ruukun painon ja kasvualustan tuntuman seuraaminen auttaa vertaamaan kosteutta eri kasvatusryhmissä. Mehitähdet ja monet kuivan kivikon lajit sietävät kuivahkoa kasvualustaa paremmin kuin kosteutta tarvitsevat kasvit, kun taas toiset alppilajit eivät saa kuivua läpikotaisin. Ryhmittele kasvit kastelutarpeen mukaan. Käy kastelukierroksella ruukut läpi yksitellen myös saman ryhmän sisällä: ryhmittely helpottaa työtä, mutta ei korvaa kosteuden tarkistamista. Jos ruukku vaikuttaa edelleen kostealta, älä kastele sitä vain siksi, että muut saavat vettä. Merkitse itsellesi, mitkä astiat kuivuvat ensimmäisinä ja mitkä pysyvät pitkään märkinä. Näin tunnistat kokoelman seurannassa huomioitavat erot ja voit arvioida, tarvitseeko jonkin kasvin paikkaa, ruukkua tai kasvualustaa muuttaa.
Veden on päästävä pois ruukuista ja kasvualustasta, mutta ohjattu sadevesi ei saa jäädä kulkureitille tai kasvatusalueen alle. Varmista, että ruukuissa on pohjareiät, tyhjennä alusastiat tarvittaessa ja seuraa, mihin katolta tai ympäröivältä pihalta tuleva vesi kulkee. Tarkkaile valittua paikkaa myös sateen aikana, jotta mahdolliset lammikot tai roiskeet eivät jää huomaamatta. Pinta-alatieto auttaa kasvatuspaikan mitoituksessa, mutta ei kuvaa sadevesiratkaisua: pyramidin muotoisen kasvihuoneen kokovaihtoehtojen ilmoitettu pinta-ala on 5,53–18,9 m². Tämä on vertailutieto tilasta, ei tieto katteen liitoksista tai veden poisjohtamisesta. Jos sadevarjo on hankinnan tärkein syy, tarkista rakenneratkaisut erikseen ja varmista, että kasteluun on käytännöllinen vedenottopaikka.
Kasvualustan rakenne ja happamuus valitaan lajin mukaan
Kasvualustan pitää johtaa ylimääräinen vesi pois ja tarjota samalla lajille sopiva rakenne, happamuus ja ravinteisuus. Monille kivikkojen vuoristokasveille sopii ilmava, mineraalipitoinen seos, mutta tämä ei ole yleisohje niityiltä tai kosteammilta kasvupaikoilta peräisin oleville kasveille. Osa lajeista tarvitsee kalkkipitoisen kasvualustan, toiset eivät siedä kalkkia; tarkista pH-vaatimus ennen kuin kokoat samaan astiaan eri lajeja. Runsas ravinteisuus ei myöskään korvaa väärää rakennetta. Valitse seos kasvin tieteellisen nimen ja luontaisen kasvupaikan perusteella. Jos kasvihuoneessa on useita kasvualustoja, merkitse seokset, jotta niitä ei sekoiteta istutusvaiheessa. Kirjaa muistiin myös itse valmistetun seoksen ainekset ja niiden suhteet. Pelkkä merkintä kivikkokasviseoksesta ei myöhemmin kerro, mitä ruukussa on. Kun vaihdat kasvualustaa, säilytä tieto vanhasta seoksesta vertailua varten äläkä yhdistä eri lajeilta jääneitä aineksia automaattisesti yhteiseksi varastoksi. Suunnittele seosten valmistus istutettavien kasvien mukaan, jotta jokaiseen ruukkuun tulee tarkoituksella valittu kasvualusta eikä vain viimeiseksi jäljelle jäänyt seos.
Ruukun koko ja syvyys sovitetaan juuristolle sekä siihen, kuinka usein voit tarkistaa kosteuden. Pohjareiät ovat tarpeen, eikä astian pohjalle lisätty sorakerros korjaa hienojakoista tai jatkuvasti märkää kasvualustaa. Pinnalle levitetty kivennäiskate voi pitää kasvin tyven kuivempana joillekin lajeille, mutta sitäkin kannattaa käyttää kasvin ohjeen mukaan. Multasäkkien, ruukkujen ja työkalujen säilytystila kannattaa laskea mukaan tilasuunnitelmaan. Valikoimassa on esimerkiksi sisäänrakennetulla säilytystilalla varustettu alumiinikasvihuone, mutta tarkista tuotetiedoista säilytystilan mitat ja sijainti suhteessa kasvatusalueeseen. Uutta kasvualustaa voi kokeilla ensin pienellä kasviryhmällä, jos sen sopivuus lajille epäilyttää.
Kasvihuonetta valitessa 4
Ruukut ja penkit erottavat erilaiset kasvuolot toisistaan
Ruukuissa kasvattaminen helpottaa alppikasvien ryhmittelyä: samanlaisia kastelu-, kasvualusta- ja valovaatimuksia omaavia lajeja voi pitää yhdessä ja siirtää tarvittaessa toiseen paikkaan. Tämä on hyödyllistä, kun kokoelmassa on sekä kuivassa viihtyviä kivikkokasveja että viileämpää tai kosteampaa kasvupaikkaa tarvitsevia lajeja. Ruukkujen nimilaput kannattaa pitää luettavina, ja tieto lajista, kasvualustasta ja kastelusta auttaa välttämään sekaannuksia myöhemmin. Penkin tai kivikkomaisen astiaryhmän kosteusolot eroavat yksittäisten pienten ruukkujen oloista, joten vedensaanti ja hoitotiheys muuttuvat viljelytavan mukana. Pienten astioiden kuivuminen voi vaatia tiheämpää seurantaa kuin yhtenäisen penkin. Suunnittele ryhmät niin, että saat yhden ruukun nostettua tarkistettavaksi purkamatta koko asetelmaa. Pidä nimilaput näkyvissä myös kasvien kasvaessa ja jätä kastelulle pääsy astioiden reunojen luo. Jos taaimmaisen ruukun kuntoa ei pysty tarkistamaan, muuta järjestystä ennen kuin ryhmä tihenee lisää. Pysyvä penkki sopii erilaisiin hoitorutiineihin kuin siirrettävä ruukkukokoelma, joten valitse viljelytapa sen mukaan, kuinka paljon kasvien paikkoja on tarpeen vaihdella vuoden mittaan.
Penkkien korkeus ja kulkureitti vaikuttavat siihen, voitko tarkistaa kasvit ja kastella ne siirtämättä ruukkuja jatkuvasti. Jätä kasvien väliin tilaa, jotta ilma kulkee lehdistön ympärillä eikä korkea astia varjosta matalaa. Mallin ilmoitettu pohja-ala ei ole sama asia kuin käyttökelpoinen kasvatuspinta: esimerkiksi Prestige-kasvihuoneen pinta-alavaihtoehdot ovat 3,77–28,08 m². Tarkista lisäksi sisätilan mitat ja oviaukon sijoitus, ennen kuin suunnittelet penkin tai hyllyn. Älä varaa koko lattiaa ruukuille, jos kasvihuoneessa täytyy päästä kastelemaan ja nostamaan astioita. Huoltotilaa tarvitaan myös silloin, kun kasveja järjestellään uudelleen.
Kasvihuoneen koko mitoitetaan kokoelman ja työtilan mukaan
Mitoita kasvihuone ruukkujen lisäksi sille työlle, jota aiot tehdä. Laske mukaan nykyiset kasvit, keväällä kasvatettavat taimet, jaettavat yksilöt sekä pöytätila istutusta ja kasvualustojen käsittelyä varten. Kirjaa ruukkujen lukumäärän lisäksi niiden halkaisijat ja kasvien väliin jätettävä tila: tiivis kokoelma estää ilman kulkua ja vaikeuttaa yksittäisen kasvin siirtämistä. Taimiastiat tarvitsevat väliaikaisesti tilaa, ja istutustyöt vievät pöytäpintaa. Suunnittele myös kulku oven kautta ja paikka kasteluvälineille. Näin arvioit käyttökelpoisen penkkipinnan ja koko kasvihuoneen pohja-alan erikseen etkä mitoita tilaa pelkän kasvilistan tai lajimäärän perusteella. Tee yksinkertainen pohjapiirros, johon merkitset pöydät, ruukkuryhmät, työpisteen ja vapaaksi jätettävät kulkuväylät. Kokeile samaan piirrokseen sekä kevään taimimäärää että talveksi sisään tulevia ruukkuja. Kaikki toiminnot eivät välttämättä tarvitse tilaa yhtä aikaa, mutta päällekkäiset kasvatusvaiheet on hyvä tunnistaa ennen hankintaa. Tarkista lopuksi, mihin nostat kasvin ruukutusta varten ja missä säilytät työn aikana tarvittavat astiat. Työpöytä ei palvele tarkoitustaan, jos se on aina täynnä pysyviä istutuksia.
Suuri kasvihuone ei automaattisesti tarkoita, että koko ala sopii alppikasvien viljelyyn, eikä laaja pohja-ala ole tarpeen jokaiseen harrastukseen. Orangeria-kasvihuoneen ilmoitettu pinta-alahaarukka on 47–70 m². Se antaa vertailukohdan suurelle tilalle, ei tavoitekokoa pienelle kokoelmalle. Ratkaisevaa on, pystytkö ylläpitämään sopivaa ilmanvaihtoa ja valaistusta sekä pitämään eri kasteluryhmät järjestyksessä käytettävissä olevalla alueella. Vertaa vaihtoehtojen ilmoitettua pinta-alaa omaan suunnitelmaan ja jätä mukaan myös tyhjä tila, jota tarvitaan kasvien käsittelyyn. Jos kokoelma kasvaa vähitellen, mieti etukäteen, mihin uudet ruukut ja lisäysastiat sijoitetaan.
Kasvihuonetta valitessa 5
Talvehtiminen riippuu kylmänkestosta ja ruukun kosteudesta
Talvehtiminen pitää suunnitella kasvin kylmänkeston, lepoajan ja kosteustarpeen perusteella. Kasvihuone ei pysy tasaisesti ulkoilmaa lämpimämpänä, eikä sateelta suojaaminen tarkoita pakkasettomuutta. Avomaalla talvehtiva kasvi on ruukussa eri tilanteessa: juuristo altistuu astian kautta lämpötilan vaihtelulle, ja kasvualusta voi kuivua tai kastua eri tahtiin. Jos lajia pidetään kasvihuoneessa talven yli, seuraa lämpötilan vaihtelua ja varmista, ettei ruukku jää seisovaan veteen. Älä siirrä kokoelmaa lämpimään vain siksi, että kasvihuone on käytössä. Talviolosuhteiden sopivuus kannattaa selvittää kasvi kerrallaan. Järjestä talvisäilytyspaikat niin, että myös takimmaisten ruukkujen kasvualustan voi tarkistaa. Kesällä toimiva tiivis ryhmittely ei ole hyvä talviratkaisu, jos astioiden kuntoa ei näe tai alusastioita ei pääse tyhjentämään. Merkitse erilleen kasvit, joiden kosteutta täytyy seurata eri tavalla kuin muun kokoelman. Sovita tarkistuskäynnit havaittuihin oloihin sen sijaan, että jatkaisit kesän kastelurutiinia muuttumattomana. Sateensuoja ei poista seurantatarvetta, vaikka kasvua olisi vähän ja hoitokertoja harvemmin.
Monet kestävät lajit tarvitsevat talvilevon, mutta kasvit eroavat toisistaan kylmänsiedossa ja talvikastelun tarpeessa. Tarkista, tarvitseeko laji viileän jakson, kuivemman levon vai niukkaa kosteutta, ja merkitse ruukut, jotta niitä ei hoideta kesäryhmän mukaan. Aurinkoisena talvipäivänä kasvihuone voi lämmetä ja ilma vaihtua huonosti; tarkista olosuhteet ja tuuleta tarvittaessa sää huomioiden. Jos talvetat useita ruukkuja, kasvihuoneen pinta-ala kertoo vain niiden sijoittamiseen käytettävästä tilasta: klassisten alumiinikasvihuoneiden ilmoitettu pinta-alahaarukka on 3,77–28,08 m². Luku ei kerro talvilämpötilasta tai pakkassuojasta, joten niitä ei pidä päätellä pinta-alasta.
Sijoituspaikka ja varustelu vaikuttavat hoidon sujuvuuteen
Sijoituspaikka vaikuttaa sekä valoon että siihen, kuinka helppoa kasvihuoneen tuuletusaukkoja on käyttää. Tarkkaile varjoa eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina, sillä keväinen havainto ei kerro, miten puu tai rakennus varjostaa myöhemmin. Mieti myös, miten sadevesi tai kastelussa roiskuva vesi poistuu lattian läheltä, pääsetkö kasvihuoneelle ruukkujen ja kasteluvälineiden kanssa ja voiko ovea pitää auki tuuletuksen aikana. Kulkureitin pitää toimia myös silloin, kun pöydillä on ruukkuja. Jos kasvihuone on jo paikallaan, käy siellä lämpimänä päivänä ja havainnoi, kuinka nopeasti tila kuumenee. Käy suunnitelma läpi tavallisen hoitokerran järjestyksessä: mistä haet veden, mihin lasket kannun ja miten kannat ruukun työpöydälle? Varaa välineille paikka, joka ei peitä kulkuväylää tai tuuletusaukkoa. Mieti myös, pääseekö kasvihuoneelle helposti silloin, kun mukana on useita taimia tai kasvualustaa. Hoidon sujuvuutta on helpompi arvioida näiden konkreettisten tehtävien kuin pelkän tyhjän pohjapiirroksen avulla. Korjaa hankalat kulkureitit suunnitelmaan ennen pöytien ja säilytyspaikkojen lopullista sijoittamista.
Kasvihuoneen korkeus ja tuuletusaukkojen sijainti kannattaa tarkistaa käyttötavan mukaan: ylhäällä olevia aukkoja on pystyttävä käyttämään, ja sisällä pitää mahtua huoltamaan hyllyjä sekä käsittelemään korkeampia astioita. Vertaile teknisistä tiedoista aukkojen määrää ja sijaintia sekä sisätilan mittoja, älä päättele niitä ulkonäöstä. Seinäkasvihuoneen ilmoitettu pinta-ala vaihtelee 3,69–14,34 m², mikä auttaa arvioimaan pohjan mittakaavaa. Sijoituspaikan ja ilmanvaihdon sopivuus on silti arvioitava juuri valitun mallin tietojen perusteella. Sovita pöytien korkeus ja säilytyspaikat tähän kokonaisuuteen, jotta ulotut hoitamaan kasveja ja käyttämään tuuletusta ilman jatkuvaa kalusteiden siirtelyä.
Usein kysyttyä
Tarvitsevatko kaikki alppikasvit kasvihuoneen?
Eivät. Monet alppikasvit menestyvät ulkona, kun valo, kasvualusta ja vedenpoisto vastaavat niiden tarpeita. Kasvihuoneesta voi olla hyötyä esimerkiksi sateelta suojaa tai taimien tarkempaa seurantaa tarvitseville kasveille.
Pitääkö kasvihuone lämmittää alppikasveja varten?
Yleensä lämmittäminen ei ole hyvä yleisratkaisu, sillä monet lajit tarvitsevat viileän kasvukauden tai talvilevon. Tarkista lajikohtaiset lämpöolot ennen kuin säädät koko kasvihuoneen lämpötilaa.
Miten kasvihuonetta tuuletetaan aurinkoisella säällä?
Avaa käytettävissä olevat tuuletusaukot ja ovet ennen kuin sisätila ehtii kuumentua. Seuraa lämpöä kasvien korkeudelta ja säädä ilmanvaihtoa myös tuulen, ulkolämpötilan ja ruukkujen kuivumisen mukaan.
Miten sadevedeltä suojattuja alppikasveja kastellaan?
Kastelu perustuu lajin tarpeisiin ja kasvualustan kosteuteen, ei kiinteään kalenteriin. Tarkista myös ruukun pohjareiät ja tyhjennä alusastiat tarvittaessa, jotta juuristo ei jää seisovaan veteen.
Voiko alppikasvit talvettaa kasvihuoneessa?
Joitakin lajeja voi, mutta kasvihuone ei automaattisesti pysy pakkasettomana. Selvitä kasvin kylmänkesto, lepoaika ja talvikastelun tarve sekä seuraa ruukkujen kosteutta ja lämpötilan vaihtelua.
Alppikasvien kasvatus kasvihuoneessa onnistuu, kun lajit sijoitetaan niiden omien valo-, kosteus- ja talvitarpeiden mukaan. Sateensuojasta on hyötyä vain, jos kastelu ja vedenpoisto pysyvät hallinnassa, ja viileät olot edellyttävät toimivaa tuuletusta. Kun tunnistat kokoelman lajit, seuraat lämpöä ja kosteutta sekä jätät tilaa ruukkujen hoitamiseen, kasvihuoneesta muodostuu hallittava kasvupaikka monenlaisille alppikasveille.
