Hiirikurkun kasvatus kasvihuoneessa pienessä tilassa
Kasvatusopas
Hiirikurkku hyödyntää kasvihuoneen korkeutta, joten sitä voi kasvattaa myös rajallisessa tilassa. Pienikokoiset hedelmät kehittyvät kuitenkin vasta, kun köynnös saa riittävästi lämpöä, valoa ja aikaa. Suomessa onnistumiseen vaikuttavat erityisesti esikasvatuksen ajoitus, tuen suunnittelu ja se, ettei lämmittämätöntä kasvihuonetta pidetä automaattisesti lämpimänä yöllä.
Hiirikurkku kasvaa köynnöksenä
Hiirikurkku (Melothria scabra), josta käytetään myös nimeä meksikonhiirikurkku, on kurkkukasveihin kuuluva lämpöä suosiva köynnös. Sen pienissä, tavallisesti parin senttimetrin hedelmissä on vihreällä pohjalla vaaleita juovia, joten ne näyttävät minikokoisilta vesimeloneilta. Maku muistuttaa kuitenkin kurkkua ja on usein hieman kirpeä. Hiirikurkku ei ole pienikokoinen kurkkulajike vaan oma kasvilajinsa. Suomessa sitä kasvatetaan kesän ajan yksivuotisena, sillä kasvihuonekaan ei suojaa sitä talvipakkasilta.
Tilansäästö perustuu siihen, että hiirikurkku voidaan ohjata kasvamaan ylöspäin. Se ei silti ole pieni pensas, joka mahtuu mihin tahansa nurkkaan: pitkät varret, sivuversot ja lehdet tarvitsevat tilaa, valoa ja hoitotilaa. Yksi taimi on hyvä määrä kokeiluun, jos haluat ensin nähdä, miten paljon köynnös levittäytyy omassa kasvihuoneessasi. Ajattele kasvupaikkaa kokonaisuutena, johon kuuluvat juuriston tila, tuettu lehvästö ja kohta, josta ulotut poimimaan hedelmät. Korkeuden hyödyntäminen ei auta, jos sadonkorjuu onnistuu vain kurottamalla muiden kasvien yli. Hiirikurkun kasvatus ei itsessään edellytä suuren kasvihuoneen hankintaa. Esimerkiksi Bloomcabin Orangerian kokovaihtoehtojen ilmoitetut pinta-alat ovat 47–70 m², joten niitä kannattaa tarkastella vain osana selvästi laajempaa viljelysuunnitelmaa. Jos käytössäsi on jo tällainen tila, yhden köynnöksen paikka voidaan suunnitella muiden kasvien lomaan. Pienessä kasvihuoneessa sama suunnitteluperiaate toimii vaatimattomammassa mittakaavassa: kasville varataan rajattu alue sen sijaan, että sen annettaisiin levitä kaikkialle. Lopullista tilantarvetta kannattaa arvioida kasvun aikana, sillä pelkkä taimipurkin koko ei kuvaa kesän lehvästöä.
Valo ja lämpö ratkaisevat kasvupaikan
Valitse hiirikurkulle kasvihuoneen valoisimpia paikkoja. Runsas valo tukee vahvaa kasvua ja kukintaa, kun taas jatkuva varjo voi tehdä kasvustosta harvan ja viivästyttää satoa. Seuraa myös sitä, miten kasvin varret ja lehdet varjostavat viereisiä taimia päivän mittaan. Pienessä kasvihuoneessa köynnös voi levitä muiden kasvien ylle nopeammin kuin aluksi näyttää, joten jätä sille oma kasvusuunta äläkä sijoita sitä kulkuväylän eteen.
Kasvihuoneen lämpötila voi vaihdella paljon saman vuorokauden aikana. Aurinkoinen päivä lämmittää tilan, mutta lämmittämätön kasvihuone voi jäähtyä yöllä; suoja ei siis yksin takaa tasaista lämpöä. Tuuleta lämpimällä säällä, jotta ilma ei seiso ja kasvit eivät kuumene liikaa. Jos harkitset seinäkasvihuoneiden mallistoa, tarkista valitun paikan auringonvalo, seinän varjostus, oven avautuminen ja tuuletusmahdollisuudet. Tuoteryhmän ilmoitetut pinta-alat vaihtelevat 3,69–14,34 m²:n välillä, mutta pinta-ala ei kerro kasvupaikan lämpöoloista.
Pienen kasvihuoneen kulkureitit ja viljelyala
Piirrä kasvihuoneen pohja ennen taimien istuttamista. Merkitse siihen kasvupaikka, köynnöksen tuki, kastelureitti ja alue, jolla seisot poimiessasi hedelmiä. Kun varsi kasvaa ylös, ruukku tai juuripaakku vie vain osan lattiasta, mutta lehvästö voi ulottua laajalle. Jätä ovi ja kulkuväylä vapaiksi, jotta kasvia pystyy kastelemaan ja tarkkailemaan ilman, että varret tarttuvat vaatteisiin tai katkeavat ohikulkiessa. Kokeile suunnitelmaa käytännössä asettamalla tyhjä ruukku aiottuun paikkaan. Kulje sen ohi kastelukannun kanssa ja tarkista, pystytkö kumartumaan kasvualustan ääreen sekä avaamaan oven normaalisti. Huomioi myös kasteluletku: lehvästön läpi vedettävä letku voi takertua versoihin, vaikka kulkureitti muuten näyttäisi riittävältä. Sijoita matalat kasvit niin, etteivät ne jää myöhemmin hiirikurkun varjoon. Tuen molemmille puolille ei välttämättä tarvita kulkua, mutta kasvuston tarkastamisen pitäisi onnistua ainakin yhdeltä sivulta. Merkitse piirrokseen myös tuuletusaukot ja niiden käyttöön tarvittava tila. Näin suunnitelma kuvaa kesän todellista työskentelyä eikä vain keväällä tyhjältä näyttävää lattiaa.
Kasvihuoneen ilmoitettu kokonaisala ei ole sama asia kuin käytettävissä oleva viljelyala: siihen vaikuttavat myös penkit, ruukut, säilytys ja kulkureitti. Esimerkiksi klassisten alumiinikasvihuoneiden valikoimassa pinta-alat vaihtelevat 3,77–28,08 m²:n välillä. Tarkista aina juuri harkitsemasi kokovaihtoehdon mitat ja ovien sijainti. Pieni kasvihuone voi riittää yhdelle köynnökselle, jos sille on varattu selkeä kasvusuunta ja hoitotilaa. Vertailussa kannattaa käyttää oman suunnitelman ruukkujen ja kalusteiden todellisia mittoja, ei pelkästään taimien lukumäärää. Kaksi saman pinta-alan tilaa voivat olla käytössä erilaisia, jos niiden mittasuhteet, oviaukot tai sisäjärjestelyt poikkeavat toisistaan. Tuotteen pinta-alatieto ei myöskään kerro tuen kiinnitysmahdollisuuksista tai kasvustolle jäävästä korkeudesta. Pyydä tarvittaessa tarkempi mittapiirros ennen kuin päätät sijoittelun. Jos kasvihuoneessa on keväällä esikasvatuspöytä, suunnittele sen kesäkäyttö samalla: hiirikurkun paikka ei saa riippua siitä, että pöytä siirtyy myöhemmin paikkaan, jossa se estää kulkemisen. Toimiva pohjaratkaisu palvelee sekä pientä tainta että täysikasvuista köynnöstä ilman, että koko tila täytyy järjestää uudelleen kesken kauden.
Kylvä siemenet sisälle oikeaan aikaan
Esikasvata hiirikurkku keväällä sisällä. Noudata siemenpussin ohjetta kylvön ajoituksesta ja sovita aikataulu siihen, milloin kasvihuoneen olosuhteet todennäköisesti ovat riittävän lämpimät. Kylvöä ei kannata lukita samaan kalenteripäivään joka vuosi. Liian aikaisin kylvetty taimi voi venyä tai kasvaa ruukussaan ahtaaksi ennen kuin sen voi siirtää. Kylvä yksi siemen omaan pieneen ruukkuunsa siemenpussissa ilmoitettuun syvyyteen. Kostuta kylvöalusta ennen kylvöä, jotta siemen ei siirry paikaltaan ensimmäisessä kastelussa. Merkitse ruukkuun kasvin nimi ja kylvöpäivä; näin erotat hiirikurkun muista samaan aikaan kylvetyistä kurkkukasveista. Kun kylvät siemenet erillisiin ruukkuihin, taimien juuria ei tarvitse erotella myöhemmin. Jos kylvät varataimen, päätä etukäteen, mihin se päätyy: kahta tainta ei tarvitse istuttaa samaan paikkaan vain siksi, että molemmat itivät. Suunnittele esikasvatukseen myös riittävä valoisa tila. Lämpimällä mutta hämärällä ikkunalla kasvanut taimi ei välttämättä ole istutushetkellä yhtä tanakka kuin sen ikä antaisi odottaa. Varaa mahdollisuus siirtää taimi suurempaan ruukkuun, jos istutuskelit viipyvät.
Pidä kylvöalusta lämpimänä ja tasaisen kosteana, mutta älä jätä siementä seisovaan veteen. Itäminen ei aina tapahdu muutamassa päivässä, joten älä hylkää kylvöä heti, jos pintaan ei ilmesty versoa. Tarkkaile kosteutta etenkin pienissä ruukuissa, joiden pinta kuivuu nopeasti. Mahdollinen kylvösuoja ei saa jäädä taimien päälle niin, että ilma pysyy jatkuvasti kosteana ja vaihtumattomana. Kun taimi nousee, siirrä se valoisaan paikkaan ja kastele maltillisesti. Jos juuret täyttävät taimipurkin ennen istutuskelien saapumista, siirrä taimi suurempaan ruukkuun juuripaakkua rikkomatta. Ennen istutusta totuta taimi ulkoilmaan ja kasvihuoneen vaihtelevampiin oloihin vähitellen usean päivän ajan. Aloita suojaisissa oloissa ja pidennä aikaa vähitellen; sisällä kasvanutta tainta ei kannata jättää heti koko päiväksi voimakkaaseen aurinkoon. Tuo taimi takaisin sisälle, jos olosuhteet kylmenevät. Istuta se vasta, kun hallanvaara on ohi ja kasvualusta on lämmennyt. Seuraa kasvihuoneen yölämpötilaa mittarilla, sillä lämmin iltapäivä ei kerro seuraavan aamun olosuhteista. Jos istutus siirtyy, jatka taimikasvatusta sen sijaan, että veisit kasvin kylmään vain alkuperäisen suunnitelman vuoksi.
Tue köynnös ennen kuin se kasvaa pitkäksi
Asenna tuki ennen istutusta tai heti sen jälkeen, kun taimi on vielä pieni. Pystyyn asetettu verkko, ritilä tai muu vakaa rakenne antaa varrelle suunnan ja auttaa pitämään hedelmät näkyvissä. Kärhien pitää päästä tarttumaan tukeen, joten pelkkä sileä ja paksu pylväs ei tarjoa samanlaisia tarttumakohtia kuin verkko. Valitse rakenne, jonka ääreen pääset myös kasvukauden lopussa irrottamaan kuivuneet versot. Tuen on pysyttävä vakaana, kun kasvusto lisääntyy ja sitä käsitellään sadonkorjuussa. Jos aiot kiinnittää tuen kasvihuoneeseen, tarkista valmistajan ohjeista sallitut kiinnityspaikat ja tarvittavat tarvikkeet. Älä ripusta köynnöstä lasiin tai oleta, että mikä tahansa rungon osa kestää kuormitusta. Vapaasti seisova tuki voi välttää runkokiinnityksen tarpeen, mutta senkin vakaus on varmistettava; ruukkuun työnnetty kevyt säleikkö voi kallistua kasvuston mukana. Sijoita tuki niin, etteivät sen jalat estä kastelua tai vahingoita juuripaakkua. Kasvihuoneen ovea, tuuletusluukkua tai niiden liikkuvia osia ei pidä käyttää köynnöksen tukena. Kiinnityksen epäselvyydet on parempi ratkaista ennen istutusta kuin pitkien versojen jo peittäessä rakenteen.
Ohjaa nuorta vartta tukiverkkoon väljin sidoksin ja anna kärhien tarttua rakenteeseen. Sidos ei saa kiristää vartta sen paksuuntuessa, eikä haurasta latvaa kannata vetää väkisin verkon läpi. Tarkista kasvuston suunta säännöllisesti, jotta se ei kierry kastelureitin, oven tai viereisen kasvin ympärille. Nuoren verson ohjaaminen on helpompaa kuin pitkän, useaan paikkaan tarttuneen köynnöksen irrottaminen. Voit poistaa kuivat tai vahingoittuneet osat, mutta voimakas leikkaaminen ei ole tarpeen vain siksi, että kasvi olisi helpompi hallita. Suunnittele jo alussa, mihin tukea pidemmäksi kasvava verso voidaan ohjata. Yläreunassa kasvua voi suunnata tuen vapaalle osalle, jos se ei peitä tuuletusaukkoja tai varjosta kohtuuttomasti muita kasveja. Älä jätä latvoja kulkuväylän ylle. Jos vertailet pyramidin muotoisia kasvihuoneita, tarkista valitun mallin sisämitoista, mihin pystytuen voi sijoittaa ja paljonko korkeutta juuri siinä kohdassa on käytettävissä. Tuen käyttökelpoista korkeutta ei voi päätellä yksin kasvihuoneen korkeimmasta kohdasta. Huomioi myös se, ulotutko hoitamaan ja poimimaan kasvuston yläosan turvallisesti lattialta.
Valitse kasvualusta ruukun tai penkin mukaan
Hiirikurkun voi istuttaa kasvihuoneen penkkiin tai tilavaan ruukkuun. Ruukussa käytä vettä läpäisevää, vihanneksille sopivaa kasvualustaa ja varmista, että ylimääräinen vesi pääsee poistumaan. Valitse lopulliseksi kasvatusastiaksi taimipurkkia selvästi suurempi ruukku, jossa juuristolla on kasvutilaa. Pienessä astiassa multa kuivuu ja lämpenee nopeasti, mikä lisää kastelun tarkkailun tarvetta. Ruukun tilavuuden lisäksi tarkista sen pohjan vedenpoisto ja vakaus. Jos käytät alusastiaa, tyhjennä siihen pitkäksi aikaa jäävä vesi. Ruukkuviljely sopii tilanteeseen, jossa kasvupaikka halutaan rajata selvästi, mutta se vaatii säännöllistä kosteuden tarkkailua. Penkissä puolestaan tarkista, että maa ei jää pitkäksi aikaa märäksi. Arvioi aiempaa käyttöä: kovettunut tai huonosti vettä läpäisevä kohta tarvitsee kunnostusta ennen istutusta. Kasvualustan valmiiksi sisältämä lannoitus vaikuttaa myöhempään ravinteiden tarpeeseen, joten säilytä ostetun kasvualustan tuotetiedot. Istuta taimi samaan syvyyteen kuin se kasvoi taimipurkissaan ja käsittele juuripaakkua varovasti. Kastele istutuksen yhteydessä, jotta multa asettuu juuripaakun ympärille. Älä kuitenkaan tiivistä kasvualustaa voimakkaasti painamalla. Jätä ruukun yläreunaan kasteluvaraa, jotta vesi ei valu heti reunan yli.
Varaa kullekin köynnökselle oma istutuskohta niin, ettei sen lehvästö sulje penkkiä tai estä muiden kasvien hoitoa. Jos katsot rajoitetun erän alumiinikasvihuoneita, arvioi kokovaihtoehtoa pohjapinta-alan lisäksi sen perusteella, paljonko tilasta jää oikeasti istutuksille kulkuväylien jälkeen. Kasvihuoneen kokonaismitat eivät yksin kerro, kuinka monta ruukkua tai penkkiä sen sisään mahtuu. Merkitse myös kastelupaikka ja jätä ruukun ympärille tilaa, jotta sitä voi tarvittaessa siirtää.
Kastele tasaisesti ja lannoita maltillisesti
Pidä kasvualusta tasaisen kosteana koko kasvun ajan. Kuivahtaminen ja sen jälkeinen runsas kastelu rasittavat kasvia, mutta jatkuva märkyys voi heikentää juurten olosuhteita. Ruukku kuivuu yleensä penkkiä nopeammin, joten tarkista mullan kosteus sormella etenkin lämpiminä päivinä. Pelkkä kuiva pintakerros ei aina tarkoita, että koko juuristoalue olisi kuiva. Kastele mieluiten kasvualustaan, älä lehtien päälle, ja varmista, ettei vettä jää seisomaan ruukun pohjalle. Kasvihuoneessa haihtuminen voi olla nopeaa silloinkin, kun ulkoilma tuntuu viileältä. Kastelutarve muuttuu myös kasvin kasvaessa: pienen taimen kulutus ei vastaa täyden lehvästön tarvetta. Älä siksi pidä samaa vesimäärää automaattisesti oikeana koko kesän ajan. Jos lehdet nuupahtavat, tarkista ensin kasvualustan kosteus ja lämpöolot sen sijaan, että lisäisit vettä heti. Märässä mullassa nuupahtava kasvi tarvitsee tilanteen selvittämistä, ei välttämättä lisää kastelua. Lomajaksoa varten kokeile kastelujärjestelyä etukäteen ja varmista, että vettä tulee juuristoalueelle. Automaattinen kastelu ei poista tarkkailun tarvetta: tukkeutunut tiputin tai liian suuri annos voi jäädä huomaamatta, jos kukaan ei käy kasvihuoneessa.
Käytä kasvulle sopivaa vihanneslannoitetta pakkauksen annostusohjeen mukaan. Tarkista ensin, sisältääkö käyttämäsi kasvualusta lannoitetta ja miten sen valmistaja ohjeistaa lisälannoituksen. Ruukkuviljelyssä ravinteet kuluvat kasvukaudella, mutta lannoitteen lisääminen varmuuden vuoksi ei paranna satoa: liika typpi voi kasvattaa lehtiä kukinnan ja hedelmien kustannuksella. Älä yhdistä useita lannoitteita summittaisesti, sillä niiden sisältämät ravinteet kertyvät samaan kasvualustaan. Myöskään kellastuminen ei yksin todista ravinnepuutetta; kosteuden, juuriston ja valoisuuden ongelmat voivat näkyä lehdissä. Arvioi kasvin yleiskunto ennen annostuksen muuttamista. Pidä lannoitteet alkuperäisissä, tunnistettavissa pakkauksissa erillään korjatuista hedelmistä ja puhtaista sadonkorjuuvälineistä. Jos kasvihuoneessa tarvitaan myös säilytystilaa, sisäänrakennetulla säilytystilalla varustetut kasvihuoneet kannattaa arvioida sen mukaan, miten paljon tilaa jää kasveille ja kastelulle. Älä laske varastointialaa viljelyalaksi, ennen kuin olet tarkistanut valitun vaihtoehdon pohjaratkaisun. Säilytyspaikan käyttökelpoisuus riippuu myös siitä, mitä siellä aiotaan säilyttää: noudata tuotteiden omia säilytysohjeita äläkä oleta kasvihuoneen olevan kaikille tarvikkeille sopiva varasto. Kasvatusalueella pidä esillä vain hoitoon tarvittavat välineet, jotta ruukun ääreen pääsee ilman tavaroiden jatkuvaa siirtelyä.
Hedelmien kehittyminen edellyttää pölytystä
Hiirikurkussa on sekä hede- että emikukkia. Emikukan tyvessä näkyy pieni hedelmän alku, kun taas hedekukassa tällaista pullistumaa ei ole. Samassa kasvissa voi olla molempia kukkatyyppejä, mutta siitepölyn pitää silti siirtyä hedekukasta emikukkaan, jotta hedelmä kehittyy. Ulkona pölyttäjät hoitavat työn usein itse; suljetussa kasvihuoneessa niitä voi käydä vähän. Hedekukista ei kehity hedelmiä, joten niiden kuihtuminen kukinnan jälkeen ei itsessään ole merkki epäonnistumisesta. Satoa arvioidessa tarkkaile nimenomaan emikukkien tyvessä olevia hedelmän alkuja ja niiden kasvua.
Pidä kasvihuoneen ilma vaihtuvana ja anna pölyttäjille pääsy kukille silloin, kun sää ja kasvien suojaaminen sen sallivat. Jos emikukkien tyvessä olevat hedelmän alut eivät kasva, voit kokeilla siitepölyn siirtämistä varovasti hedekukasta emikukkaan pienellä pehmeällä pensselillä. Pölytys ei kuitenkaan korjaa muita kasvuongelmia, joten tarkista samalla valoisuus, lämpöolot ja kasvualustan kosteus. Myös kasvihuonetta valitessa tuuletus kannattaa tarkistaa mallikohtaisesti: Bloomcabin Prestige -kasvihuoneiden tuotenimi tai pinta-ala ei yksin kerro ilmanvaihtoaukkojen määrästä tai sijainnista.
Tunnista tuholaiset ja poimi hedelmät ajoissa
Tarkista lehdet säännöllisesti myös niiden alapinnoilta. Kasvihuoneessa voi esiintyä esimerkiksi kirvoja, vihannespunkkeja tai muita pieniä tuholaisia, jotka huomaa helpoimmin ennen kuin kasvusto on tiheä. Katso samalla versojen kärjet, lehtihangat ja lehdet, joiden väri tai muoto on muuttunut. Poista selvästi vahingoittuneet lehdet ja vältä kasvien ahtautta, jotta ilma pääsee kiertämään. Jos näet laikkuja, seittejä tai tahmeaa pintaa, selvitä ensin niiden syy ennen torjuntakeinon valintaa. Yksittäinen vaurio ei kerro, onko kyse tuholaisesta, kasvuolosuhteista vai mekaanisesta vahingosta. Ota tarvittaessa tarkka kuva lehden molemmilta puolilta ja pyydä tunnistusapua puutarha-alan asiantuntijalta. Tarkista myös viereiset kasvit, jotta huomaat, koskeeko ongelma vain hiirikurkkua vai laajempaa kasvustoa. Jos käytät kasvinsuojeluvalmistetta, varmista sen soveltuvuus kyseiselle syötävälle kasville ja noudata kaikkia käyttöohjeita, myös sadonkorjuuta koskevia ohjeita. Älä sovella koristekasveille tarkoitettua käsittelyä suoraan ruokakasviin. Puhdas kasvualusta, siisti ympäristö ja säännöllinen tarkkailu helpottavat ongelmien havaitsemista. Säilytä kuitenkin terve lehvästö: kaikkien epäilyttäviltä näyttävien lehtien poistaminen kerralla voi heikentää kasvia tarpeettomasti.
Poimi hiirikurkut, kun ne ovat pieniä, kiinteitä ja vihreitä, yleensä noin 2–3 senttimetrin pituisina. Ylikypsä hedelmä voi kellastua, pehmetä ja muuttua maultaan voimakkaammaksi. Ensimmäisten hedelmien kohdalla tarkkaile koon lisäksi rakennetta, jotta opit tunnistamaan sopivan poimintavaiheen omassa kasvustossasi. Käytä saksia tai muuta puhdasta leikkaavaa välinettä, jotta varsi ei repeydy poimittaessa. Tue tarvittaessa vartta toisella kädellä äläkä vedä hedelmää irti koko köynnöstä nykäisemällä. Kerää hedelmiä säännöllisesti, äläkä jätä niitä piiloon tiheän lehvästön alle. Katso kasvustoa eri suunnista, sillä juovikas hedelmä voi jäädä helposti lehtien väliin huomaamatta. Kerää sato puhtaaseen astiaan ja poista vaurioituneet tai pilaantuneet hedelmät. Pese syötävät hedelmät ennen käyttöä. Hiirikurkku sopii tuoreena esimerkiksi salaatin joukkoon tai sellaisenaan maisteltavaksi; sen pieni koko ei edellytä kuorimista. Jos säilöt satoa, käytä luotettavaa säilöntäohjetta äläkä päättele turvallista menetelmää vain siitä, että hedelmä muistuttaa kurkkua. Poimintakierroksella on luontevaa tarkistaa myös versojen suunta ja tuen kunto. Näin sadonkorjuu auttaa huomaamaan kasvuston muutokset ennen kuin köynnös leviää sille varatun alueen ulkopuolelle.
Suomen lyhyt kasvukausi kannattaa huomioida
Hiirikurkku tarvitsee pitkän lämpimän kasvujakson, eikä kasvihuone poista Suomen kevään ja syksyn kylmien öiden vaikutusta. Lämmittämättömässä tilassa kasvu voi alkaa hitaasti, vaikka päivät olisivat aurinkoisia. Seuraa olosuhteita ja odota istutuksen kanssa, jos kasvihuone viilenee öisin tai kasvualusta pysyy kylmänä. Viileä alkukesä voi siirtää kukintaa ja hedelmien kypsymistä, eikä satoa voi luvata pelkän kasvihuoneen perusteella. Jos lisälämpöä harkitaan, sen tarve, kustannukset ja turvallinen toteutus ovat erillisiä päätöksiä, jotka kannattaa arvioida asiantuntevasti.
Suunnittele taimimäärä sen mukaan, kuinka paljon aikaa ja tilaa voit käyttää koko kesän ajan. Yksi hyvin ohjattu köynnös voi olla helpompi hoitaa kuin monta tainta, jotka varjostavat toisiaan tai tukkivat kulkureitin. Jos hiirikurkku on osa suurempaa kasvatuskokonaisuutta, tarkastele kasvihuoneen kokoa suhteessa kaikkiin kasveihin ja työskentelytilaan. T-mallisten kasvihuoneiden ilmoitetut pinta-alat ovat 16,52–30 m², joten yksi hiirikurkku ei yksin perustele näin suurta kasvatusalaa. Valitse tila koko puutarhan tarpeiden, ei vain yhden köynnöksen mukaan. Suunnittele myös kauden päättäminen: poimi käyttökelpoiset hedelmät ennen kasvuston paleltumista ja irrota kuolleet versot tuesta. Poista sidokset, puhdista uudelleen käytettävät tuet ja tarkista ne seuraavaa kautta varten. Älä revi verkkoon takertunutta köynnöstä niin voimakkaasti, että tuki tai sen kiinnitys vaurioituu. Ensimmäisen kokeiluvuoden jälkeen arvioi käytännön tulosta: ehditkö saada satoa, pysyikö kasvusto sille varatulla alueella ja oliko kastelu helppo järjestää? Näiden havaintojen perusteella voit muuttaa seuraavan vuoden kylvöajankohtaa tai sijoittelua. Taimimäärän lisääminen on järkevää vasta, kun yhden kasvin hoito ja tilantarve ovat selvillä.
Usein kysyttyä
Milloin hiirikurkku kannattaa kylvää Suomessa?
Esikasvata hiirikurkku keväällä sisällä ja noudata siemenpussin ohjetta kylvön ajoituksesta. Suunnittele kylvö sen mukaan, milloin voit todennäköisesti istuttaa taimen lämpimään kasvualustaan hallanvaaran mentyä. Lämmittämättömään kasvihuoneeseen taimia ei kannata siirtää vain kalenteripäivän perusteella.
Voiko hiirikurkkua kasvattaa lämmittämättömässä kasvihuoneessa?
Voi, jos kesä on riittävän lämmin ja kasvi pääsee kasvamaan pitkän lämpimän jakson. Kasvihuone suojaa tuulelta ja sateelta, mutta ei takaa lämmintä yötä tai suojaa pakkaselta. Viileä alkukesä voi hidastaa kasvua ja lyhentää satoaikaa.
Kuinka monta hiirikurkkua mahtuu pieneen kasvihuoneeseen?
Yksi taimi on hyvä aloitusmäärä, sillä sen köynnös tarvitsee oman tukensa ja lehvästö tilaa. Useampaa tainta suunnitellessa varaa tilaa myös kulkemiseen, kasteluun ja muille kasveille. Sopiva määrä riippuu kasvihuoneen pohjasta ja tukien sijoittelusta.
Miksi hiirikurkku kukkii mutta ei tee hedelmiä?
Tarkista ensin, onko kasvissa emikukkia: niiden tyvessä näkyy pieni hedelmän alku. Hedekukista ei kehity hedelmiä. Emikukat tarvitsevat pölytyksen, ja suljetussa kasvihuoneessa pölyttäjiä voi olla vähän. Tarvittaessa voit siirtää siitepölyä hedekukasta emikukkaan pehmeällä pensselillä. Myös varjo, kylmä jakso tai epätasainen kastelu voivat heikentää kasvua ja viivästyttää sadon muodostumista.
Milloin hiirikurkku on valmis poimittavaksi?
Poimi hedelmät nuorina, kun ne ovat kiinteitä, vihreitä ja noin 2–3 senttimetrin pituisia. Jos hedelmä kasvaa suureksi, kellastuu tai pehmenee, se on usein jo ylikypsä. Säännöllinen poiminta helpottaa myös kasvuston pitämistä siistinä.
Hiirikurkun kasvatus pienessä kasvihuoneessa helpottuu, kun varaat taimelle oman kasvusuunnan, asennat tuen ajoissa ja pääset kastelemaan sekä poimimaan hedelmät vaivatta. Lämmittämättömässä kasvihuoneessa satokauden pituus riippuu kesän lämpöoloista, joten esikasvatus ja istutuksen ajoitus ovat tärkeitä. Yhdellä taimella näet, miten köynnös sopii muun viljelyn lomaan ja ehditkö poimia sen pienet hedelmät parhaimmillaan.
