Ikkunoiden mittaaminen vaihtoa varten
Ikkunaoppaan mittausvaihe
Ikkunan vaihto alkaa usein tilanteesta, jossa vanha ikkuna vetää, sen käyttö takkuaa tai julkisivuremontin aikataulu lähestyy. Mittaaminen kannattaa silti tehdä ennen mallien vertailua tai tarjouspyyntöä. Pelkkä aukon leveys ja korkeus eivät vielä kerro, minkä kokoinen uusi ikkuna voidaan tilata: tarvitaan tieto vanhasta rakenteesta, aukon vaihtelusta, avautumissuunnasta sekä liittymistä seinään ja sisäpuolen pintoihin. Hyvät lähtömitat eivät ole sama asia kuin lopullinen tilausmitta. Ne muodostavat järjestelmällisen kartoituksen, jonka avulla tilaaja, suunnittelija, myyjä ja asentaja puhuvat samasta aukosta. Kun jokainen ikkuna saa oman tunnuksen, valokuvat ja samalla tavalla kirjatut mitat, poikkeamat löytyvät ajoissa. Mittaajan tärkein tehtävä ei ole arvata piilossa olevaa rakennetta vaan erottaa havainnot, mitatut luvut ja vielä tarkistettavat asiat toisistaan.
Aloita aukkoluettelosta, älä mittanauhasta
Ennen ensimmäistä mittaa tee pohjapiirroksen, käsin piirretyn julkisivun tai huonekohtaisen listan pohjalta aukkoluettelo. Anna jokaiselle ikkunalle tunnus, esimerkiksi OLO-1, OLO-2 ja MH-1. Kirjaa samaan riviin huone, julkisivusuunta, kerros sekä se, onko kyse tavallisesta ikkunasta, kiinteästä osasta vai useasta toisiinsa liittyvästä osasta. Tunnus kannattaa kirjoittaa irrotettavalle teipille myös ikkunan sisäpuolelle mittauspäiväksi. Näin myöhemmin otettu kuva, mittavihon merkintä ja tarjouspyynnön rivi voidaan yhdistää varmasti. Merkitse luetteloon myös ikkunat, joita ei vaihdeta: silloin kokonaiskuvasta näkyy, mitkä aukot jäävät vertailukohdiksi julkisivussa. Vaikka kaksi ikkunaa näyttäisivät samanlaisilta, ne mitataan erillisinä ennen mittojen mahdollista yhdistämistä.
Mittaa valoisaan aikaan ja varaa mukaan jäykkä mittanauha, suorakulma tai riittävän pitkä suora apuväline, muistiväline, puhelin kameraa varten sekä tarvittaessa toinen henkilö pitämään nauhaa. Puhdista mittauskohta irtoroskasta, mutta älä pura listoja tai rakenteita vain yhden lukeman saamiseksi, ellei työstä vastaava ammattilainen ole sitä pyytänyt. Mittaus on ensivaiheen tiedonkeruuta, ei purku- tai korjaustyö. Merkitse jokaisen lukeman yhteyteen mittauspinta: näkyvä vanha karmi, sisäverhouksen reuna tai paljastunut seinäaukko. Samalle luvulle voi tulla täysin eri merkitys mittauspisteestä riippuen. Tee ennen kierrosta yksi esimerkkirivi valmiiksi. Kun kentät ovat kaikille aukoille samat, puuttuvat tiedot huomaa heti eikä mittaustapa vaihdu huoneesta toiseen. Epävarma havainto merkitään tarkistettavaksi, ei täsmälliseksi arvaukseksi.
Erota aukkomitta, karmimitta ja näkyvä lasiosa
Uusittavan ikkunan yhteydessä puhutaan helposti vain ikkunan koosta, vaikka käytössä on useita eri mittoja. Aukkomitta tarkoittaa seinärakenteessa olevan aukon kokoa, jos aukon reunat ovat todella näkyvissä. Karmimitta kuvaa ikkunakarmin ulkomittoja, kun ne pystytään mittaamaan luotettavasti. Näkyvä lasiosa eli valoaukko on käyttäjän näkemä alue, eikä se sovellu uuden ikkunan tilausmitaksi. Myös sisäpuolen peitelistat voivat kaventaa näkymää tai peittää kohdat, joista aukon todellista muotoa pitäisi arvioida. Kirjaa eri mittatyypit omiin kenttiinsä äläkä siirrä yhtä lukemaa toisen nimikkeen alle. Jos saat mitattua vain karmin sisäpuolen vapaan aukon, nimeä se juuri siten. Lukema auttaa vertaamaan käyttöä ja valoaukkoa, mutta ei vielä osoita seinäaukon tai uuden karmin kokoa.
Käytännölliseen taulukkoon voi tehdä erilliset sarakkeet vanhan karmin leveydelle ja korkeudelle, näkyville seinäaukon mitoille sekä sisäpuolen vapaalle mitalle. Lisää sarake mittauspisteelle ja toinen huomioille. Merkintä ”vasen sivu, listan sisäreunasta” on huomattavasti hyödyllisempi kuin yksinäinen luku. Kun tarkasteltavana on kaksipuitteinen sisäänaukeava ikkuna, puitteiden avautuminen, keskialueen rakenne ja vapaa käyttötila kuuluvat toiminnallisiin tietoihin, eivät aukkomitan korvikkeiksi. Vertaa valmiissa taulukossa myös sitä, ovatko vasemman ja oikean sivun näkyvät reunat samanlaiset. Jos toinen sivu on peitetty kalusteella tai verhous ulottuu karmin päälle, merkitse rajoitus näkyvästi. Älä päättele uuden ikkunan ulkomittaa vanhan ikkunan mallinimestä, sillä sama perustoiminto voidaan toteuttaa eri rakenne- ja liittymäratkaisuilla.
Mittaa leveys ja korkeus kolmesta kohdasta
Aukko voi olla kapeneva, vino tai paikoin epätasainen. Siksi leveys mitataan vähintään ylhäältä, keskeltä ja alhaalta. Pidä mittanauha suorassa vaakasuunnassa ja kirjaa jokainen tulos millimetreinä. Korkeus mitataan vastaavasti vasemmalta, keskeltä ja oikealta alareunan ja yläreunan välillä. Älä pyöristä lukuja mittaushetkellä: esimerkiksi 1 184 mm ja 1 189 mm kertovat aukon vaihtelusta enemmän kuin kaksi merkintää 1 190 mm. Merkitse luetteloon pienin ja suurin havainto, mutta säilytä myös alkuperäiset kuusi lukemaa. Pienin mitta on tärkeä jatkosuunnittelun lähtötieto, mutta siitä ei pidä vähentää omin päin asennusvaraa. Tilausmitan ratkaisu riippuu valitusta tuotteesta, seinäliittymästä ja siitä, mitä rakenteita vaihdon aikana puretaan tai säilytetään.
Jos eri kohdista saadut luvut poikkeavat toisistaan, selvitä ensin, voiko ero johtua mittaustavasta. Nauha saattaa kulkea listan päällä, vanha karmi voi olla kiertynyt tai seinäaukon reuna epätasainen. Toista mittaus samasta pinnasta ja pyydä tarvittaessa toista henkilöä tarkistamaan lukema. Ota poikkeamasta lähikuva, jossa mittauskohta näkyy, sekä yleiskuva, jossa paikka voidaan tunnistaa. Älä tasaa eroa keskiarvolla: keskiarvo ei kuvaa kapeinta kohtaa eikä kerro mahdollisesta oikaisu- tai korjaustarpeesta. Kun aukon reunat ovat näkyvissä, mittaa lisäksi ristimitat vastakkaisista kulmista. Niiden ero auttaa tunnistamaan vinouden, mutta ei yksin kerro sen syytä. Kirjaa myös, onko alareuna ikkunalauta, vanha karmi vai varsinainen aukon reuna, jotta korkeudet voidaan tulkita oikein.
Selvitä syvyys ja seinärakenteen liittymä
Leveys ja korkeus eivät kerro, mihin kohtaan seinäpaksuutta uusi ikkuna liittyy. Mittaa siksi näkyvä syvyys sisäpuolen valmiista pinnasta ulkopuolen valmiiseen pintaan tai kirjaa, jos mitta ei ole luotettavasti saatavilla. Mittaa erikseen vanhan karmin näkyvä syvyys ja tarkista, ovatko sisä- tai ulkopuoliset listat osa myöhemmin purettavaa verhousta. Seinä voi näyttää puu-, tiili-, betoni- tai levyrakenteiselta, mutta mittaajan ei pidä päätellä piilossa olevia kerroksia pintamateriaalin perusteella. Kuvaa näkyvät reunat ja pidä varmennettu rakennekuvaus erillään oletuksista. Merkitse myös, vaihteleeko syvyys aukon eri puolilla. Jos sisäpinta muodostaa syvennyksen tai ulkoverhous peittää osan karmista, tee yksinkertainen sivuleikkauspiirros mittoineen. Se auttaa ymmärtämään tasojen suhteita paremmin kuin yksi kokonaispaksuutta kuvaava luku.
Tarkastele samalla ikkunapenkkiä, alapuolista seinää ja ulkopuolista veden ohjautumista. Kirjaa, onko ikkunan alla näkyvä pelti, syvennys, laatoitus, taso tai muu liittymä, jonka purkaminen tai palauttaminen pitää huomioida työn suunnittelussa. Yläpuolella voi olla kotelointi, verholauta tai julkisivun yksityiskohta. Ota sivukuva mahdollisimman kohtisuoraan, jotta syvyydet ja tasoerot eivät vääristy. Jos harkitset yksipuitteista sisäänaukeavaa ikkunaa, mittaa samalla puitteen käytettävissä oleva sisätila. Avaa vanha ikkuna vain turvallisesti ja tarkista, osuuko sen liikerata ikkunalautaan, hanaan, kiinteään kalusteeseen, verhokiskoon tai sälekaihtimen osiin. Kirjaa esteen etäisyys karmista ja korkeusasema sen sijaan, että toteaisit vain tilan ahtaaksi. Näin suunnittelija voi verrata vaihtoehtoja todelliseen käyttötilanteeseen.
Kirjaa avautumissuunta käyttäjän näkökulmasta
Avautumissuunta kuvataan yksiselitteisesti huoneen sisältä katsottuna. Merkitse, aukeaako ikkuna sisään- vai ulospäin, missä saranat ovat ja onko puitteita yksi vai useampi. Pelkkä sana ”vasen” jää epäselväksi ilman katselusuuntaa, joten kirjoita esimerkiksi ”sisältä katsottuna saranat vasemmalla”. Ota kuva suljetusta ikkunasta sisältä sekä toinen avattuna, jos avaaminen onnistuu turvallisesti. Kuvassa näkyvät kahva, saranat, mahdolliset rajoittimet ja puitteen liike. Kirjaa erikseen myös se, mitä osaa tavallisesti avataan tuuletusta tai puhdistusta varten. Harvoin käytettävä puitteen puolisko voi muuten näyttää taulukossa yhtä tärkeältä kuin päivittäin käytettävä osa. Näin vertailussa voidaan arvioida, säilyykö tuttu käyttötapa vai muuttuuko esimerkiksi kalustaminen, verhojen sijoittelu tai ulkopuolinen huolto.
Kääntyvien ikkunoiden kohdalla kirjaa erikseen kääntymisakseli ja se, millaiseen asentoon vanha puite avautuu. Sivusaranoitu ikkuna ja pystyakselinen kääntöikkuna voivat näyttää julkisivussa samankokoisilta, mutta niiden käyttö ja vapaan tilan tarve poikkeavat toisistaan. Ulosaukeava kääntöikkuna on vaihtoehto, jonka arviointia varten ulkopuolinen avautumisalue kannattaa kuvata. Merkitse, sijaitseeko edessä kulkuväylä, parveke, kaide, kasvillisuutta tai toinen avautuva osa. Mittaa lähimpien pysyvien esteiden etäisyydet, mutta älä arvioi uuden tuotteen avautumiskulmaa vanhan ikkunan perusteella. Sisäpuolella olennaisia voivat olla kahvan saavutettavuus ja se, pääseekö ikkunan luo ilman kalusteiden siirtämistä. Mittojen rinnalla lyhyt käyttökuvaus, kuten ”avataan päivittäin kesällä”, auttaa vertaamaan toimintatapoja ilman oletusta siitä, mikä vaihtoehto kohteeseen lopulta valitaan.
Tarkista puitteiden jako ja näkyvät yksityiskohdat
Mittaa kokonaisaukon lisäksi puitteiden, jakopuitteiden ja mahdollisten kiinteiden osien näkyvät jaot. Kirjaa, onko keskellä pystysuuntainen jakopuite, onko yläosassa erillinen osa tai jakavatko ristikot lasipintaa. Käytä sanaa jakopuite, kun kyse on rakenteellisesta jaosta, ja sanaa ristikko, kun kyse on koristejaosta. Valokuva suoraan edestä on paras lähtökohta, mutta lisää siihen kirjalliset mitat. Merkitse jakolinjojen sijainti samasta selkeästä lähtöpisteestä, esimerkiksi näkyvän karmin vasemmasta sisäreunasta. Mittaa myös vaakasuorien jakojen korkeus alareunasta. Tarkista ulkopuolelta, näyttävätkö jaot osuvan samaan linjaan viereisten ikkunoiden kanssa. Julkisivun rytmin säilyttäminen voi olla toive, vaikka uuden ikkunan rakenne ja käyttö valittaisiin toisin kuin vanhassa ratkaisussa.
Jos aukossa on kaksi avautuvaa osaa, mittaa kummankin näkyvä leveys ja merkitse, ovatko ne samanlevyiset. Älä oleta keskijaon olevan tarkalleen keskellä, sillä jako voi olla tarkoituksella epäsymmetrinen tai vanhan rakenteen asento voi vääristää havaintoa. Kaksipuitteisessa pystyakselisessa ulosaukeavassa kääntöikkunassa kokonaiskoko, puitteiden lukumäärä ja kääntyvä käyttötapa ovat eri tietoja, joten ne tarvitsevat omat merkintänsä. Jos tavoitteena on ikkuna ilman ristikoita, kirjaa se ulkonäkötoiveeksi, ei mittatiedoksi. Säilytettävä ristikkojako puolestaan kannattaa piirtää ja mitoittaa, jotta sitä ei tulkita yleiseksi tyyliviitteeksi. Kuvaa samalla kahvojen, tuuletushelojen ja muiden näkyvien osien paikat silloin, kun niiden sijainti vaikuttaa käyttöön tai yhtenäiseen ilmeeseen. Älä kuitenkaan oleta, että vanhan varusteen paikka voidaan siirtää sellaisenaan uuteen tuotteeseen.
Tee valokuvista osa mittausaineistoa
Hyvä kuvapaketti vähentää tarvetta palata kohteeseen selvittämään perusasioita. Ota jokaisesta aukosta vähintään yksi kuva sisältä suoraan edestä, yksi ulkoa suoraan edestä sekä yksi vinokuva, joka näyttää karmin ja seinän liittymän. Kuvaa lisäksi alareuna, yläreuna ja sivut, jos niissä on listoja, peltejä, halkeamia, sähkövarusteita tai muita poikkeamia. Pidä ikkunatunnus kuvassa pienellä paperilla tai nimeä tiedostot heti kierroksen jälkeen. Yhtenäinen nimeämistapa, kuten OLO-3-sisä-yleis ja OLO-3-ulko-alareuna, tekee aineistosta haettavan. Ota ensin yleiskuva ja vasta sitten lähikuvat. Muuten yksityiskohta voi näkyä tarkasti, mutta sen sijaintia aukossa ei pysty myöhemmin päättelemään. Tarkista ennen huoneesta poistumista, että kuvat ovat teräviä ja tunnus on luettavissa.
Kuvassa näkyvä mittanauha on hyödyllinen poikkeaman dokumentoinnissa, mutta se ei korvaa kirjattua lukemaa. Aseta nauha samaan tasoon kuin mitattava pinta ja vältä vinoa kuvauskulmaa. Kuvaa etäämmältä myös koko julkisivu tai sisäseinä, jotta aukon paikka, korkeusasema ja suhde viereisiin aukkoihin hahmottuvat. Kiinteän ikkunan vertailussa kokonaiskuva auttaa tarkastelemaan esimerkiksi näkymää, jakoa ja liittymiä, vaikka avautuvan puitteen tilantarvetta ei arvioida. Älä käytä valokuvan perspektiiviä millimetrimitan päättelemiseen. Lisää mittataulukkoon kuvatunnus tai tiedostonimi, jotta oikea kuva löytyy yhdellä haulla. Säilytä alkuperäiset tiedostot täydellä tarkkuudella ja tee tarvittaessa erillinen, pienempi jakokopio. Kuvapaketin tehtävä on täydentää mittoja ja näyttää olosuhteet, ei korvata kohteessa tehtävää lopullista tarkistusta.
Huomaa erikoismuodot ja korkealla sijaitsevat ikkunat
Kolmio-, vino-, pyöreä- ja kaari-ikkunat tarvitsevat suorakaidetta tarkemman mittauspiirroksen. Piirrä aukko mittakaavasta välittämättä, nimeä kulmat ja valitse yksiselitteiset mittauspisteet. Kolmiossa kirjaa alareunan leveys, kokonaiskorkeus, sivujen mitat ja kärjen sijainti suhteessa alareunaan. Vinossa muodossa merkitse jokaisen kulman paikka vaakasuorista ja pystysuorista vertailulinjoista. Pyöreässä aukossa mittaa halkaisija useasta suunnasta ja kirjaa kaikki tulokset; näin mahdollinen soikeus tai mittauspintojen ero tulee näkyväksi. Pyöreä kiinteä ikkuna havainnollistaa vaihtoehtoa, jossa muodon lisäksi on olennaista tunnistaa, mitataanko näkyvää valoaukkoa, vanhaa karmia vai varsinaista rakennusaukkoa. Ota kohtisuora yleiskuva sekä erilliset kuvat mittauspisteistä. Älä muuta poikkeavia tuloksia laskennallisesti täydelliseksi ympyräksi.
Kiinteiden kolmio- ja vinoikkunoiden kohdalla pelkkä leveys kertaa korkeus ei määritä muotoa, joten mittauspiirros on tarjouspyynnön olennainen liite. Älä laske vinon sivun mittaa suorakulmion perusteella, jos kulma tai aukon suoruus on epävarma. Kattoikkunaa kartoitettaessa kuvaa sisäverhouksen muoto, ikkunan sijainti lappeella ja näkyvät liittymät turvallisesta paikasta. Kääntyvän kattoikkunan vertailua varten kirjaa myös sisäpuolen käyttötila, kuten ikkunan alla olevat kalusteet ja kulkureitti. Mittaa lattialta aukon alareunaan, jos mitta voidaan ottaa turvallisesti, ja merkitse mahdollinen tavoittamisväline erillisenä käyttötietona. Katolle ei pidä nousta tavanomaista mittauskierrosta varten ilman asianmukaisia järjestelyjä. Saavuttamaton ulkomitta tai peittyvä liittymä merkitään tarkistettavaksi, jotta puuttuvaa tietoa ei vahingossa tulkita nollaksi tai tarpeettomaksi.
Yhdistä mittaus remontin muihin päätöksiin
Ikkunoiden vaihto liittyy usein maalaamiseen, julkisivun kunnostukseen, sisäverhousten uusimiseen tai ilmanvaihdon toiminnan tarkasteluun. Mittauskierroksella kannattaa kirjata, mitkä pinnat jäävät ennalleen ja mitkä ovat jo vahvistetusti työn alla. Jos sisälistat uusitaan, niiden nykyinen leveys ei ehkä rajoita lopputulosta, mutta ikkunalaudan syvyys voi silti vaikuttaa käyttöön. Jos ulkoverhous uusitaan myöhemmin, työn vaiheistus pitää ottaa huomioon liittymien suunnittelussa. Erota vahvistetut remonttipäätökset alustavista toiveista, jotta tarjous ei perustu oletukseen, joka muuttuu myöhemmin. Merkitse myös muiden töiden tavoitejärjestys: tehdäänkö sisäpinnat ennen ikkunoita vai niiden jälkeen, ja tarvitseeko jokin tila pysyä käytössä koko työn ajan. Mittauspaketti ei ratkaise aikataulua, mutta se nostaa yhteensovitettavat kohdat keskusteluun ennen tilausta.
Ikkunan ympärillä olevat pistorasiat, patterit, termostaatit, verhot, sälekaihtimet ja kiinteät kalusteet kannattaa merkitä kuviin sekä mitata silloin, kun ne rajoittavat työskentelyä tai puitteen liikettä. Niiden sijainti ei automaattisesti estä tiettyä ratkaisua, mutta sillä voi olla merkitystä työn järjestykseen ja arkiseen käyttöön. Kirjaa, avataanko ikkuna käytännössä tuuletusta, puhdistusta vai satunnaista pääsyä varten. Jos samassa aukossa halutaan yhdistää avautuvia ja kiinteitä osia, Kombi-mallin yhdistelmäikkuna on yksi vertailtava vaihtoehto, ei mittauksesta seuraava oletus. Merkitse toivottu osajako erilliseksi luonnokseksi. Kun osa saman julkisivun ikkunoista säilytetään, ota yhteiskuva sekä mittaa näkyvien jakojen linjat. Näin vaihtoehtoa voidaan verrata ympäröivään kokonaisuuteen ilman, että vanhan ikkunan rakenne kopioidaan automaattisesti.
Tarkista aineisto ennen tarjouspyyntöä ja tilausta
Ennen aineiston lähettämistä käy aukkoluettelo rivi riviltä läpi kuvien kanssa. Varmista, että jokaisella vaihdettavalla ikkunalla on tunnus, kolme leveysmittaa, kolme korkeusmittaa, mittauspinnan kuvaus, avautumistapa, valokuvat ja huomautus poikkeamista. Merkitse selvästi aukot, joita ei päästy mittaamaan kokonaan, sekä tiedot, jotka perustuvat vanhaan piirustukseen tai muuhun asiakirjaan. Yleinen virhe on kopioida yhden aukon mitat usealle riville, koska ikkunat näyttävät samoilta. Toinen virhe on sekoittaa senttimetrit ja millimetrit. Pidä koko luettelo millimetreinä ja kirjoita yksikkö sarakeotsikkoon. Tee lopuksi ristiintarkistus: vastaako kuvan tunnus taulukon riviä, täsmääkö huoneen nimi ja näkyykö kuvassa sama avautumissuunta kuin tekstissä? Pyydä mahdollisuuksien mukaan toista henkilöä tarkistamaan ainakin epäselvät rivit.
Tarjouspyyntöön kannattaa liittää mittataulukko, nimetty kuvapaketti, erikoismuotojen piirrokset ja kuvaus toivotusta toimintatavasta. Kysy, mitkä antamasi mitat riittävät alustavaan arvioon, mitä kohtia täytyy tarkistaa paikan päällä ja kuka vastaa lopullisen tilausmitan vahvistamisesta. Pyydä myös erittelemään, mitä tarjottu kokonaisuus sisältää tuotteiden, toimituksen, asennuksen, purkamisen ja pintojen viimeistelyn osalta. Älä tilaa ikkunoita ennen kuin tilausmitat, kätisyydet, puitteiden jaot ja niiden mittausperusteet on vahvistettu valitun ratkaisun yhteydessä. Bloomcabinin ikkunoilla ja ovilla on 5 vuoden takuu. Toimitusaika on 4–6 viikkoa tilausvahvistuksesta riippuen. Aikataulu ei korvaa tarkistusmittausta, joten muut remonttivaiheet kannattaa sitoa vahvistettuun tilaukseen eikä ensimmäiseen mittausarvioon. Säilytä hyväksytty mittaluettelo myöhempää vastaanottotarkistusta varten.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä mittaa käytetään uuden ikkunan tilaamiseen?
Tilausmittaa ei pidä päätellä näkyvästä lasista, vanhan karmin sisämitasta tai yhdestä aukkolukemasta. Kerää mitat useasta kohdasta, nimeä mittauspinnat ja kuvaa liittymät. Valittu ikkunarakenne, seinän olosuhteet ja asennustapa ratkaisevat, miten lopullinen tilausmitta vahvistetaan. Varmista kirjallisesti myös se, kuka tekee tarkistusmittauksen.
Pitääkö vanha ikkuna irrottaa mittaamista varten?
Ei yleensä ensikartoituksessa. Mittaa näkyvät kohdat, kirjaa peittyvät alueet ja kuvaa listat sekä liittymät. Rakenteen avaamista voidaan tarvita myöhemmässä suunnittelussa, jos todellista aukkoa tai liittymän kuntoa ei muuten voida selvittää. Älä irrota ikkunaa tai suojauksia omin päin, vaan sovi mahdollinen avaaminen erilliseksi työvaiheeksi.
Miksi aukko mitataan kolmesta kohdasta?
Aukko tai vanha karmi ei välttämättä ole yhtä leveä ja korkea koko matkalta. Ylä-, keski- ja alamittojen sekä vasemman, keskimmäisen ja oikean korkeusmitan vertailu tuo vaihtelun näkyviin. Säilytä kaikki lukemat: pelkkä keskiarvo tai pienin mitta ei kerro, missä kohdassa poikkeama sijaitsee.
Miten mittaan ikkunan, jonka edessä on kiinteä ikkunalauta?
Mittaa kaikki näkyvät kohdat ja merkitse ikkunalaudan syvyys, korkeusasema sekä se, mitä karmin tai aukon reunaa se peittää. Ota liittymästä kohtisuora sivukuva. Älä arvioi peittyvää mittaa. Kirjaa lisäksi, jääkö lauta paikalleen, uusitaanko se vai onko ratkaisu vielä avoin.
Voinko käyttää vanhoja rakennuspiirustuksia mittatietona?
Piirustukset auttavat tunnistamaan aukot ja vertaamaan alkuperäistä suunnitelmaa, mutta toteutuneet mitat tai myöhemmät muutokset voivat poiketa niistä. Mittaa nykyinen kohde erikseen ja merkitse havaitut erot. Nimeä piirustuksesta poimitut luvut asiakirjatiedoiksi, jotta niitä ei sekoiteta paikan päällä mitattuihin lukemiin.
Seuraava vaihe
Huolellinen ikkunamittaus ei tarkoita, että tilaajan pitäisi ratkaista asennus tai lopullinen tuotemitoitus itse. Tavoitteena on tehdä jokaisesta aukosta ymmärrettävä: missä se sijaitsee, mistä pinnasta mitat on otettu, kuinka mitat vaihtelevat, miten ikkuna toimii ja mitä sen ympärillä on. Yhdenmukainen aukkoluettelo, millimetreinä kirjatut lukemat, selkeä mittauspiirros ja nimetyt valokuvat tekevät vaihtoehtojen vertailusta täsmällisempää. Pidä mitatut havainnot, ulkonäkötoiveet ja epävarmat tiedot erillään. Kun tarkistusmittaus tehdään, huomio voidaan silloin kohdistaa juuri niihin liittymiin ja poikkeamiin, joita alustava kartoitus ei pystynyt ratkaisemaan.
