Kasvihuone hallanarkaan painanteeseen: paikan arviointi
Kasvihuoneen sijoituspaikka
Painanteeseen sijoitettavan kasvihuoneen hallariskiä ei voi päätellä pelkästä pihan muodosta. Kylmä ilma voi valua alempaan kohtaan ja viipyä siellä tyynenä yönä, mutta paikalliset olosuhteet vaihtelevat. Seuraa siksi lämpötilan yöminimejä useassa pisteessä, arvioi ilman mahdollisia kulkureittejä ja kirjaa samalla sää. Näin erotat toistuvasti muuta pihaa kylmemmän alueen yksittäisen yön poikkeamasta ja saat perustan kasvihuoneen paikan sekä mahdollisen lämmitystarpeen arviointiin.
Miksi painanteessa hallariski voi poiketa muusta pihasta
Painanne ei automaattisesti ole hallanarka, mutta sen paikalliset olosuhteet kannattaa selvittää. Maanpinta ja sen lähellä oleva ilma voivat jäähtyä yön aikana. Kylmä ilma on lämpimämpää ilmaa tiheämpää, ja se voi virrata viettävää maata alas sekä kerääntyä pihan alempiin kohtiin. Aita, penkka tai tiheä pensasaita voi muuttaa ilman kulkua tai hidastaa sitä. Ylempänä pihassa mitattu lämpötila ei silloin välttämättä kuvaa kasvihuoneen suunniteltua paikkaa. Ero korostuu usein selkeinä ja heikkotuulisina öinä, jolloin maanpinta jäähtyy ja ilman sekoittuminen on vähäistä. Tuulisella säällä paikkojen välinen ero voi olla pienempi, vaikka painanne olisi muulloin hallanarka. Myös laajalle alueelle saapuva kylmä sää voi laskea koko pihan lämpötilaa, joten kaikki pakkasyöt eivät johdu kylmän ilman paikallisesta kertymisestä. Paikan arvioinnissa onkin erotettava kaksi kysymystä: kuinka kylmäksi koko piha muuttuu ja jäähtyykö painanne vielä muuta pihaa enemmän? Molemmat vaikuttavat kasvatusmahdollisuuksiin, mutta vain jälkimmäistä voi yleensä helpottaa valitsemalla samalta pihalta toisen sijoituspaikan. Mittaukset auttavat tunnistamaan, kumpi tilanne omalla pihalla toistuu.
Hallariskiin vaikuttaa myös mittauskorkeus. Maan pinnan tuntumassa voi olla kylmempää kuin kasvien latvuston tasolla, ja olosuhteet voivat erota nurmella, kasvualustan kohdalla ja hieman ylempänä. Siksi sääennuste, lähimmän sääaseman lukema tai puhelimen lämpötilatieto ei yksin kerro, mitä kasvihuoneen kohdalla tapahtuu. Eri paikkojen lukemat ovat vertailukelpoisia vain, jos mittauskorkeus ja -tapa vastaavat toisiaan. Lisäksi ilman lämpötila ja kasvin lehden lämpötila eivät aina ole samat: selkeänä yönä lehden pinta voi jäähtyä ympäröivää ilmaa kylmemmäksi. Mittarin hieman plussan puolella oleva lukema ei siis yksin takaa, ettei kasveihin voisi tulla hallavaurioita. Toistuva kuura tai sumu painanteessa on hyödyllinen lisähavainto, mutta ei lämpömittauksen korvike. Kirjaa kuuran yhteydessä myös pinta, jolla sitä näkyi, sillä nurmikko, lehdet ja kiveys eivät välttämättä jäähdy samalla tavalla.
Piirrä painanne ja mahdollinen kasvihuoneen paikka karttaan
Aloita pihan luonnoksesta, johon merkitset pohjoissuunnan, matalat ja korkeammat kohdat sekä maanpinnan vieton. Lisää aidat, penkat, seinät, rakennukset, pensasaidat ja tiheät istutukset, jotka voivat vaikuttaa ilman kulkuun tai varjostaa paikkaa. Piirrä mahdolliset kasvihuoneen paikat kokonaisina alueina: pelkkä keskikohdan merkitseminen ei näytä, jos rakennuksen toinen pää osuisi painanteeseen ja toinen ylemmälle tasanteelle. Anna vaihtoehdoille tunnukset, kuten A ja B, ja käytä samoja tunnuksia lämpötilakirjauksissa ja valokuvissa. Merkitse vietto nuolilla, mutta erottele havaitut korkeuserot oletetuista ilman kulkureiteistä. Jos et tiedä korkeuseroa, merkitse se selvitettäväksi sen sijaan, että luonnos näyttäisi tarkemmalta kuin se on. Mittakaavallinen piirros tai mitatut pituudet auttavat vertailemaan vaihtoehtoja. Lisää myös pihan ulkopuoliset maastonpiirteet, jos ne näkyvästi jatkuvat kohti painannetta: kylmän ilman mahdollinen tulosuunta ei välttämättä rajoitu tontin sisälle. Käytännöllinen kartta ei tarvitse kaikkia puutarhan yksityiskohtia, vaan ne muodot ja esteet, joiden perusteella voit valita mittauspisteet. Päivää luonnos ja valokuvat, jotta myöhemmät muutokset kasvillisuudessa tai pihan rakenteissa eivät sekoitu alkuperäisiin havaintoihin.
Kun alat arvioida mallin vaatimaa tilaa, piirrä pohja mallikohtaisten mittojen mukaan. Esimerkiksi alumiinisten kasvihuoneiden valikoimassa ilmoitetut pinta-alat kattavat 3,77–28,08 m², mutta pinta-ala ei yksin kerro pohjan pituutta tai leveyttä. Piirrä siis jokaisen harkitsemasi mallin ulkorajat karttaan ja tarkista, mihin sen kulmat osuvat suhteessa painanteeseen, viettoon ja ilman kulun esteisiin. Näin voit vertailla juuri niitä kohtia, joihin lämpömittarit pitäisi sijoittaa. Valokuvat samoista suunnista eri aikoina täydentävät karttaa, mutta eivät korvaa mittoja tai lämpötilaseurantaa.
Lämpömittarien sijoitus ja vertailu
Sijoita mittarit painanteeseen, ylemmälle vertailupaikalle ja kasvihuoneen suunnitellulle alueelle. Jos suunniteltu paikka on juuri painanteessa, sama mittauspiste voi palvella molempia tarkoituksia. Valitse vertailupaikka niin, ettei se ole aivan seinän, lämpöä luovuttavan pinnan tai poikkeuksellisen suojaisan nurkan vieressä. Muuten vertailu voi kuvata näiden tekijöiden vaikutusta enemmän kuin korkeuseroa. Aseta anturit samalle korkeudelle maanpinnasta ja valitse korkeus suunniteltujen kasvien mukaan. Pidä anturit irti maasta, seinästä ja kivistä. Käytä samanlaisia, ilmankiertoa sallivia säteilysuojia laitteen ohjeiden mukaan: suora auringonpaiste voi lämmittää anturia, ja avoimelle taivaalle altis anturi voi myös jäähtyä eri tavalla kuin suojattu anturi. Suojaus ei saa muodostaa suljettua koteloa, jonka sisällä ilma seisoo. Merkitse anturin korkeus ja suojaustapa muistiin, jotta pystyt toistamaan mittauksen myöhemmin. Jos kasvatat sekä matalia taimia että korkeampia kasveja, aloita paikkojen vertailu yhdellä yhteisellä korkeudella. Mahdollinen lisämittaus toiselta korkeudelta vastaa eri kysymykseen, eikä sen lukemia pidä sekoittaa alkuperäiseen vertailusarjaan. Mittauspaikan vaihtaminen kesken seurannan kannattaa kirjata selvästi, sillä muutos voi näkyä tuloksissa lämpötilaerona.
Vertaa mittareita ensin rinnakkain ja kirjaa muistiin, jos jokin näyttää johdonmukaisesti eri lukemaa kuin muut. Se ei poista mittarin epävarmuutta, mutta auttaa huomaamaan mahdollisen laite-eron ennen kuin vertaat paikkoja. Jos suunnittelet 47–70 m²:n tilavaa kasvihuonetta, yhden anturin lukema voi jättää osan suunnitellusta pohjasta arvioimatta. Sijoita mittauspisteitä alueen eri osiin etenkin silloin, jos kartta näyttää korkeuseroja tai erilaisia esteitä. Merkitse jokaisen mittarin paikka karttaan ja käytä samoja paikkoja mittausjakson ajan, jotta tuloksia voi verrata yöstä toiseen.
Tallenna yölämpötilan minimi, älä vain aamun lukemaa
Yksi lämpötilalukema pihalla käydessä kertoo vain kyseisen hetken tilanteen. Aamulla lämpötila on voinut jo nousta yön alimmasta arvosta, joten minimilämpötilan näyttävä mittari tai lukemia tallentava dataloggeri antaa käyttökelpoisemman kuvan. Dataloggerista näet lisäksi, milloin lämpötila laski ja kuinka pitkään kylmä jakso kesti. Jos tallennusvälin voi valita, esimerkiksi 10–15 minuutin välein tallentuvat lukemat kuvaavat yön kulkua tarkemmin kuin harvat havainnot. Tarkista laitteiden kellot ennen mittausjaksoa ja pidä tallennusväli samana kaikissa pisteissä. Muuten samaan kellonaikaan kirjatuiksi luullut lukemat voivat edustaa eri hetkiä. Nimeä yö johdonmukaisesti esimerkiksi sen aamun päivämäärän mukaan, jolloin luet tulokset. Jos kasveille on määritelty viljelytiedon perusteella vähimmäislämpötila, voit tarkastella myös sen alapuolella vietettyä aikaa. Pelkkä yöminimi ei kerro tätä kestoa, eikä lyhyttä ja pitkää kylmää jaksoa pidä pitää automaattisesti samanarvoisina. Säilytä alkuperäiset tiedostot yhteenvetotaulukon lisäksi. Niistä voit myöhemmin tarkistaa, osuivatko eri pisteiden minimit samaan aikaan vai jäähtyikö jokin kohta muita aikaisemmin. Merkitse laitekatkot ja puuttuvat lukemat erikseen; tyhjä kohta aineistossa ei ole osoitus tasaisesta lämpötilasta.
Jos käytät minimi–maksimimittaria, lue minimi aamulla ja palauta näyttö vasta sen jälkeen. Tee se joka päivä suunnilleen samaan aikaan ja kirjaa jokaisen mittarin lukema omalle rivilleen. Merkitse myös päivämäärä ja mittauspaikka, jotta lukemat eivät sekoitu. Yön minimien rinnalla kannattaa säilyttää myös muu mittausaineisto: pelkkä alin arvo ei kerro, oliko kylmyys lyhyt hetki vai jatkuiko se pitkään. Samanaikaiset lukemat kaikista pisteistä auttavat näkemään, onko painanne toistuvasti muuta pihaa kylmempi vai liittyikö ero yksittäiseen yöhön.
Kylmän ilman mahdolliset kulkureitit
Kylmän ilman virtausta ei yleensä näe suoraan, joten tarkastele pihan maastoa illalla ja aamulla ja vertaa havaintoja karttaan. Mihin suuntaan maa viettää, ja jatkuuko painanne alemmalle alueelle vai päättyykö se esteeseen? Aita, tiheä kasvillisuus, seinä tai penkka voi vaikuttaa siihen, pääseekö ilma kulkemaan alueen läpi. Katso erityisesti painanteen alareunaa: ylemmältä rinteeltä tulevalle ilmalle voi olla avoin tuloreitti, vaikka alempana kulkua rajoittaisi yhtenäinen este. Merkitse mahdollinen reitti karttaan oletuksena ja valitse sen eri puolilta mittauspisteitä. Lämpötilaero esteen edessä ja takana voi tukea havaintoa paikallisista eroista, mutta ei yksin todista niiden syytä. Sumun, kuuran tai hallan esiintyminen kannattaa kirjata samalla tavalla. Älä tulkitse sumun näkyvää liikettä suoraan maanpinnan lähellä olevan ilman reitiksi, sillä eri korkeuksilla ilma voi liikkua eri tavoin. Tuuli voi myös muuttaa tilannetta yön aikana. Jos harkitset kasvillisuuden tai aidan muuttamista, selvitä ensin, onko este todella yhteydessä toistuvaan lämpötilaeroon. Pelkkä kartan nuoli ei vielä perustele muutosta, ja esteellä voi olla muitakin tehtäviä, kuten tuulensuoja tai näkösuoja.
Jos harkitset seinän viereen sijoitettavaa ratkaisua, mittaa juuri kyseinen paikka ja vertaa sitä avoimempaan kohtaan. Seinän lähellä voi olla erilainen tuuli- ja varjostusympäristö kuin pihan keskellä, mutta seinän olemassaolo ei yksin kerro, onko kohta lämpimämpi. Seinäkasvihuoneen mallivaihtoehtoja voi ottaa vertailuun, kun olet merkinnyt rakennuksen suunnitellun pohjan karttaan ja arvioinut sen ympäristön. Kirjaa lisäksi, kulkeeko kylmä ilma kyseisen seinän ohi, kohti sitä vai painanteen toiseen osaan. Mittaus useasta kohdasta on luotettavampi kuin oletus, että tietty rakennussijainti poistaisi kylmän ilman kertymisen.
Toista havainnot eri säässä ja vuodenaikoina
Yksi mittausjakso ei välttämättä edusta kaikkia niitä oloja, joissa kasvihuonetta käytetään. Kirjaa jokaiselta yöltä pilvisyys, tuulen voimakkuus ja suunta sekä sade ja maanpinnan tila. Ilmatietojen lähde kannattaa merkitä: lähimmän sääaseman tiedot kuvaavat yleistä säätä, kun taas oma havainto kertoo esimerkiksi siitä, tuntuiko juuri pihan painanne tyyneltä. Jos yöaikaisista oloista ei ole tietoa, merkitse ne tuntemattomiksi äläkä päättele koko yön säätä aamun perusteella. Selkeän, tyynen yön lukemat voivat poiketa tuulisesta tai pilvisestä yöstä. Ryhmittele tällaiset yöt erikseen, jotta useat leudot yöt eivät peitä niitä tilanteita, joissa paikkojen ero kasvaa. Toista havaintoja kevään ja syksyn hallalle alttiina jaksoina, jos aiot käyttää kasvihuonetta silloin. Merkitse myös lumipeite tai sen puuttuminen, sillä kesäisen paljaan maan havaintoja ei voi sellaisenaan siirtää kevättalveen. Mittausjakson pituutta tärkeämpää on, että mukaan osuu aiotun käytön kannalta olennaisia olosuhteita. Jos kaikki seurantayöt ovat lämpimiä, aineisto ei vielä kuvaa paikan hallariskiä kylmässä säässä. Lyhyen seurannan rajat on hyvä säilyttää näkyvissä myös lopullisessa yhteenvedossa.
Piirrä lisäksi varjokaavio eri vuodenaikoja varten: merkitse karttaan, miten rakennusten ja puiden varjot siirtyvät päivän mittaan ja muuttuvat vuodenaikojen mukana. Varjostus on oma tekijänsä, eikä päiväsaikainen valoisuus yksin paljasta yön minimilämpötilaa. Kun vertailet erimuotoisia vaihtoehtoja, kuten pyramidin muotoisia kasvihuoneita, piirrä valitun mallin pohja käytettävissä olevien mittojen mukaan ja tarkastele sen päälle osuvia varjoja. Kirjaa erityisesti, milloin suunniteltu kasvatusalue saa keväällä ja syksyllä suoraa auringonvaloa. Erota todelliset havainnot arvioista, jos et ole vielä seurannut paikkaa kaikkina vuodenaikoina. Ota valokuvia samoista kohdista ja samoihin kellonaikoihin; ne auttavat muistamaan, miten puiden lehvästö ja varjostus muuttuvat. Valoisuuden arvio täydentää lämpötilaseurantaa, mutta ei korvaa sitä.
Erota ulkopihan lämpötila kasvihuoneen sisälämpötilasta
Kasvihuoneen sisäilma voi poiketa ulkoilmasta, ja lukemaan vaikuttavat esimerkiksi auringonpaiste, rakenteet sekä ovien ja tuuletusaukkojen käyttö. Pihan ulkomittaus auttaa arvioimaan sijoituspaikkaa, mutta ei ennusta tarkasti tulevan kasvihuoneen sisälämpötilaa. Lämmittämättömän kasvihuoneen ei pidä olettaa pysyvän hallattomana. Jos kasvihuone on jo pihassa, mittaa ulkona ja sisällä yhtä aikaa vertailukelpoisilla laitteilla ja kasvien kannalta tarkoituksenmukaisella korkeudella. Suojaa myös sisäanturi suoralta auringolta ja pidä se irti lasista, rungosta ja lämmittimestä. Kirjaa ovien ja tuuletusaukkojen asento sekä mahdollisen lämmityksen käyttö. Muuten sisä- ja ulkolämpötilan ero voi näyttää rakenteen ominaisuudelta, vaikka se johtuisi muuttuneesta käyttötavasta. Tarkastele erikseen päiväsaikaista lämpenemistä ja yöllistä jäähtymistä: lämmin iltapäivä ei vielä kerro seuraavan aamun minimistä. Jos käytät kasvien ympärillä harsoa tai muuta lisäsuojaa, sen alla vallitseva lämpötila on jälleen oma mittauskohteensa. Ulkoanturi, kasvihuoneen yleinen sisäanturi ja kasvien lähimittaus vastaavat siis eri kysymyksiin. Pidä niiden lukemat erillään, jotta tiedät, mitä suoja tai lämmitys käytännössä muuttaa ja missä olosuhteissa tulos on mitattu.
Jos vertailet mallia, jossa on erillinen säilytystila, merkitse karttaan ja pohjapiirrokseen, mikä alue on tarkoitettu kasveille. Esimerkiksi säilytystilallisia kasvihuoneita arvioidessa sisämittarin paikka kannattaa valita kasvatusalueen eikä satunnaisen vapaan nurkan perusteella. Ulkolämpötilan mittaus painanteessa ei kerro, millaisissa oloissa kasvit ovat eri osissa rakennusta. Kun kasvihuone ei ole vielä paikallaan, älä siirrä toisen rakennuksen sisälämpötilalukemia suoraan valitsemaasi malliin. Käytä niitä korkeintaan vertailutietona ja pidä pihan ulkolämpötilat sekä tulevan rakennuksen arvioitu käyttö erillisinä asioina.
Sovita kasvihuoneen pohja mitattuun maastoon
Vertaa karttaan piirrettyjä paikkoja kokonaisuuksina. Tarkista, osuuko koko suunniteltu pohja samaan painanteeseen vai kulkeeko se eri korkeuksien tai erilaisten tuuliesteiden poikki. Mittaa lämpötilaa niissä pohjan osissa, joissa olosuhteet voivat erota; keskelle asetettu anturi ei välttämättä kuvaa kaikkia kulmia. Merkitse myös pintaveden kulku sateella. Pintaveden reitti ja kylmän ilman liike ovat eri asioita, vaikka molempiin vaikuttaa maaston muoto. Kuivana pysyvä kohta voi olla kylmä, ja lämpötilaltaan edullisempi kohta voi silti vaatia maapohjan selvittämistä. Jos paikka on viettävä tai perustamisen edellytykset ovat epäselvät, pyydä pätevältä ammattilaiselta arvio. Lämpötilakartasta ei voi päätellä kantavuutta tai sopivaa perustamistapaa. Älä myöskään oleta, että maan korottaminen kasvihuoneen kohdalla ratkaisee hallariskin: maaston muokkaus voi muuttaa sekä ilman että veden kulkua muualla pihassa. Jos suunnitelmaan sisältyy tällaisia muutoksia, lämpötilamittaukset kuvaavat ensin nykytilannetta. Muutetun paikan toimivuus on tarvittaessa arvioitava uudelleen. Näin hallariski ei sekoitu perustamisen kysymyksiin, mutta kumpikaan ei jää paikan valinnassa huomiotta.
Pohjan muoto voi olla ratkaiseva, jos rakennus ulottuu useaan pihan osaan. Jos esimerkiksi T-mallisen kasvihuoneen vaihtoehto on mukana vertailussa, piirrä sen tarkat ulkomitat karttaan ja tarkista jokaisen haaran suhde korkeuseroihin ja mittauspisteisiin. Älä arvioi sijaintia vain keskikohdasta tai pelkästä pinta-alasta. Vertaa lisäksi, jääkö jokin pohjan osa selvästi muuta aluetta matalammalle tai esteen taakse. Kun lämpömittarit on sijoitettu kartan mukaan, voit arvioida, kuvaavatko mittaustulokset koko suunniteltua aluetta vai pitäisikö mittauspisteitä lisätä ennen paikan valintaa.
Arvioi lämmitystarve kasvatuskäytön perusteella
Lämmityksen tarve riippuu siitä, mitä aiot kasvattaa ja milloin kasvihuoneen pitää olla käytössä. Kirjaa, onko tavoitteena taimikasvatus keväällä, kasvatus syksyyn asti vai jokin muu käyttö. Kasvilajien ja niiden kasvuvaiheiden vaatimukset voivat erota, joten selvitä ne luotettavasta viljelytietolähteestä sen sijaan, että käyttäisit kaikille kasveille samaa tavoitelämpötilaa. Erota kasvien selviämiseen tarvittava vähimmäislämpötila siitä lämpötilasta, jossa kasvu sujuu halutulla tavalla. Nämä eivät välttämättä ole sama asia. Pihan mittausaineisto kertoo ulko-oloista, ja sen rinnalle tarvitaan oma kasvatusaikataulu sekä arvio tulevan rakennuksen olosuhteista. Jos kylmät yöt osuvat vain suunnitellun kauden alkuun, yksi vaihtoehto on aloittaa kasvatus myöhemmin tai pitää herkimmät taimet siihen asti muualla. Tämä on eri ratkaisu kuin kasvihuoneen lämmittäminen koko kauden ajan. Mieti myös, oletko paikalla seuraamassa kylmiä öitä vai pitääkö lämpötilan seurannan toimia poissa ollessasi. Lämmityssuunnitelmassa on hyvä huomioida, miten poikkeava lämpötilan lasku havaitaan ja mitä kasveille voidaan tehdä laitehäiriön aikana. Toistuvat kylmät jaksot auttavat rajaamaan tarvetta, mutta yksittäinen minimilukema ei ratkaise lämmityksen mitoitusta.
Lämmityksen soveltuvuutta ei voi päätellä pelkästä kasvihuoneen pinta-alasta tai mallin nimestä. Esimerkiksi Prestige-kasvihuoneiden kokovaihtoehdot kattavat 3,77–28,08 m², mutta ilmoitettu pinta-ala ei yksin kerro lämmitystarpeesta. Arvioon vaikuttavat käyttötavoitteen lisäksi rakennuksen koko ja rakenne, paikalliset ulkolämpötilat sekä se, miten tilaa käytetään. Pyydä tarvittaessa pätevältä ammattilaiselta arvio sopivasta lämmityksestä ja sen turvallisesta toteutuksesta; älä päättele laitteen riittävyyttä pelkän pihan mittauslukeman tai yleisen nyrkkisäännön perusteella.
Vertaa mittaustuloksia ennen lopullista paikkapäätöstä
Kokoa havainnot taulukkoon, jossa näkyvät yön päivämäärä, mittauspisteet, alimmat lämpötilat, sääolot ja ilman mahdollisia kulkureittejä koskevat huomiot. Pidä saman yön eri pisteiden lukemat samalla rivillä, jotta paikkojen vertailu onnistuu helposti. Lisää myös tieto mittauskatkoista ja anturin siirtämisestä. Tarkastele painanteen ja ylemmän vertailupisteen eroa yö kerrallaan. Eri pisteiden yöminimit ovat käyttökelpoinen vertailu, mutta ne eivät välttämättä osu täsmälleen samaan hetkeen. Jos käytössä on dataloggeri, tarkista siksi myös samanaikaiset lukemat erityisesti kylmimmän jakson aikana. Laske halutessasi, monenako havaintoyönä painanne oli vertailupaikkaa kylmempi, mutta säilytä sääryhmät erillään: selkeiden, tyynien öiden ero voi muuten jäädä piiloon. Älä anna hyvin pienelle erolle liikaa painoa, jos se on samaa suuruusluokkaa kuin mittarien tarkkuus tai rinnakkaisvertailussa havaittu laite-ero. Toisaalta koko pihassa toistuva kylmyys on tärkeä havainto, vaikka pisteiden välillä ei olisi selvää eroa. Merkitse lopuksi, mitä aineisto osoittaa ja mitä se ei vielä kata, kuten syksyn hallayöt tai muuttunut pihajärjestely. Näin paikkapäätös perustuu havaintoihin eikä näennäisen tarkkaan keskiarvoon.
Jos sama kohta on toistuvasti muuta pihaa kylmempi, vertaa ensin vaihtoehtoista, hieman ylempää paikkaa ja mittaa se samalla tavalla. Jos kasvihuoneen on pakko tulla painanteeseen, käytä tuloksia kasvatusajan ja mahdollisen lämmityksen arvioinnissa. Mallia vertaillessa etsi valitun vaihtoehdon tarkat pohjamitat ennen kuin merkitset sen kartalle. Esimerkiksi rajoitetun erän alumiinikasvihuoneiden valikoimaan voi tutustua mallien vertailua varten, mutta malliryhmän nimi ei kerro, millaiseksi oman pihan yöminimi muodostuu. Paikan valinta perustuu omiin toistuviin havaintoihin ja kasvatussuunnitelmaan.
Usein kysyttyä
Mistä tunnistaa hallanarkan painanteen?
Pihan matala kohta voi olla altis kylmän ilman kertymiselle, mutta pelkkä maaston muoto ei riitä varmistukseksi. Vertaa siellä mitattuja minimilämpötiloja samanaikaisesti ylempänä pihassa mitattuihin arvoihin useana yönä.
Kuinka pitkään lämpötiloja kannattaa seurata?
Yhdestä yöstä saa vain rajallisen kuvan. Seuraa useita öitä ja toista havaintoja kevään tai syksyn hallalle alttiina ajanjaksoina. Kirjaa, millainen sää vallitsi, jotta voit verrata tuloksia keskenään.
Mihin kohtaan lämpömittari sijoitetaan?
Aseta mittarit samaan korkeuteen, joka vastaa suunniteltujen kasvien kasvutasoa, ja suojaa ne suoralta auringolta. Mittaa sekä painanteesta että ylempää vertailupisteestä; älä aseta anturia maata, seinää tai muuta lämpöä luovuttavaa pintaa vasten.
Suojaako kasvihuone kasveja aina hallalta?
Ei välttämättä. Kasvihuoneen sisälämpötila riippuu muun muassa säästä, rakenteesta ja tuuletuksesta, eikä lämmittämättömän tilan voi olettaa pysyvän hallattomana. Jos kasvihuone on jo olemassa, vertaa sisä- ja ulkolämpötiloja samanaikaisesti.
Tarvitseeko painanteeseen sijoitettava kasvihuone aina lämmityksen?
Ei. Tarve riippuu kasvatusajasta, kasveista ja siitä, millaiset lämpötilat paikalla toistuvat. Määritä ensin käyttötavoite ja mittaa olosuhteet. Lämmityksen mitoituksesta ja turvallisesta toteutuksesta kannattaa kysyä pätevältä ammattilaiselta.
Painanteen hallariskiä ei ratkaise kartan alin kohta eikä yksi pakkasaamun lukema. Kun vertaat samoina öinä mitattuja minimilämpötiloja, kirjaat sääolot ja huomioit kylmän ilman reitit, näet, onko suunniteltu paikka toistuvasti muuta pihaa kylmempi. Yhdistä havainnot kasvihuoneen pohjaan ja käyttötavoitteeseen ennen kuin päätät, sopiiko paikka kasvatukseen sellaisenaan vai edellyttääkö se erillistä lämmityksen arviointia.
