Kasvihuoneen lämmitystehon mitoitus: paljonko tehoa tarvitaan?
Kasvihuoneen lämmitys
Kasvihuoneen lämmittimen teho määräytyy sen mukaan, kuinka paljon lämpöä rakenteiden ja ilmanvaihdon kautta poistuu kylmällä säällä. Neliömetrit yksin eivät riitä. Tässä oppaassa lasket lämpöhäviön lähtöarvoista, erotat hetkellisen tehontarpeen energiankulutuksesta ja tunnistat, milloin karkea arvio ei riitä.
Lämmitysteho ja energiankulutus ovat eri asioita
Kasvihuoneen lämmitysteho tarkoittaa tässä lämmittimen tuottamaa hetkellistä lämpötehoa. Mitoituksessa etsitään tehoa, joka kattaa lämpöhäviöt valitulla ulkolämpötilalla ja halutulla sisälämpötilalla. Kun olosuhteet pysyvät suunnilleen vakaina, lämmitin korvaa vaipan, maan ja ilmanvaihdon kautta poistuvaa lämpöä. Vaipalla tarkoitetaan lämmitettävää tilaa rajaavia rakenteita. Teho ilmoitetaan kilowatteina (kW), vaikka lämpöhäviöt lasketaan usein ensin watteina (W). Tuhat wattia vastaa yhtä kilowattia, joten yksiköt on yhtenäistettävä ennen tulosten vertailua. Mitoitus vastaa ensisijaisesti kysymykseen lämpötilan ylläpitämisestä. Jos kasvihuone lämmitetään toistuvasti kylmästä, lämpenemisaika on erillinen kysymys: siihen vaikuttavat ilman lisäksi rakenteiden ja maan lämpötila. Kirjaa siksi laskelman alkuun, arvioitko jatkuvaa ylläpitoa vai ajoittaista lämmitystä. Samalla lämmittimellä nämä voivat tarkoittaa erilaista käyttöä, vaikka lopullinen tavoitelämpötila olisi sama. Tulosta on pidettävä oletuksiin sidottuna huipputehon arviona, ei lupauksena tietystä lämpötilasta. Kun laskelman käyttötarkoitus on selvä, myöhemmässä laitevertailussa ei sekoiteta ylläpitotehoa, lämpenemiseen kuluvaa aikaa ja energiankulutusta toisiinsa. Nämä tiedot vastaavat eri kysymyksiin, eikä yhtä niistä voi päätellä suoraan toisesta.
Pelkkä lattianeliöiden määrä ei ratkaise tarvittavaa tehoa. Samankokoisten kasvihuoneiden katto- ja seinäpintojen alat, lasituksen lämmönläpäisy ja ilmatiiviys voivat poiketa, joten myös lämpöhäviöt voivat olla erilaiset. Neliömäärä auttaa hahmottamaan tilan kokoa, mutta ei suoraan sitä, kuinka paljon lämpöä poistuu. Esimerkiksi tilavan kasvihuoneen kokovaihtoehtoja voi vertailla 47–70 m²:n pinta-alatietojen perusteella, mutta lämmityksen mitoitus tarvitsee muita lähtötietoja. Erota jo vertailun alussa toisistaan lattia-ala, ulkopintojen ala ja lämmitettävän tilan tilavuus. Lattia-ala kuvaa pohjan kokoa, ulkopintojen alat tarvitaan rakenteiden lämpöhäviöihin ja tilavuus ilmanvaihdon arvioon. Merkitse kukin tieto omalle rivilleen, jotta samaa neliömäärää ei vahingossa käytetä eri tarkoituksiin. Jos vertailet kahta kokoa, tee kummallekin oma lähtötietoluettelo. Pidä tavoitelämpötila ja valittu ulkolämpötila samoina, kun haluat tarkastella juuri koon vaikutusta. Näin vertailun tulos ei muutu huomaamatta siksi, että toisessa laskelmassa on käytetty eri lämpötilaeroa tai jätetty jokin pinta pois. Mallin valinta ja lämmittimen valinta liittyvät toisiinsa, mutta pinta-alatieto ei vielä yhdistä niitä valmiiksi mitoitukseksi.
Valitse tavoite- ja ulkolämpötila
Määritä ensin sisälämpötila, jota haluat ylläpitää silloin, kun lämmitystä tarvitaan. Tavoite riippuu kasvihuoneen käytöstä ja siellä kasvatettavista kasveista, joten yhtä sopivaa asetusta ei ole kaikille. Kasvien lämpötilavaatimukset kannattaa tarkistaa niiden kasvatusta koskevista luotettavista ohjeista. Laskennassa käytetään ylläpidettävää sisäilman lämpötilaa, ei yksittäisen aurinkoisen päivän lukemaa. Kirjaa myös, onko tavoite voimassa jatkuvasti vai vain tiettyinä aikoina. Jos lämmitys katkaistaan välillä, tarvittava teho lämpötilan palauttamiseen ja ylläpitoon ovat eri kysymyksiä.
Valitse ulkolämpötilaksi suunniteltua käyttöä vastaava kylmän sään arvo, älä talven keskilämpötilaa. Keskiarvo ei kuvaa kylmiä jaksoja, joina lämpöhäviö on suurimmillaan. Sopiva lähtöarvo riippuu käyttöpaikasta ja siitä, kuinka luotettavasti tavoitelämpötila halutaan säilyttää. Paikallinen sääaineisto tai ammattilaisen arvio voi auttaa valinnassa. Kirjaa arvon rinnalle, mitä käyttöä se koskee: esimerkiksi koko talven lämmitystä vai vain rajattua kasvukautta. Laskelman ulkolämpötilan on vastattava tätä rajausta. Lämpötilaero saadaan vähentämällä ulkolämpötila sisälämpötilan tavoitteesta. Jos tavoitteena on esimerkissä +10 °C ja ulkolämpötilaksi oletetaan −10 °C, ero on 20 astetta eli 20 K. Miinusmerkin kanssa kannattaa olla tarkkana: lasku on 10 − (−10), ei 10 − 10. Lämpötilaeron lukuarvo on sama celsiusasteina ja kelvineinä, mutta kaavoissa käytetään yksikköä K. Säilytä valitut lämpötilat näkyvissä myös lopputuloksen yhteydessä. Pelkkä kilowattiluku ilman niitä ei kerro, millaiseen tilanteeseen teho on laskettu. Jos tavoitelämpötilaa myöhemmin muutetaan, laske myös sitä käyttävät lämpöhäviöerät uudelleen sen sijaan, että käyttäisit vanhaa tehotulosta uuden tavoitteen perusteluna.
Määritä lämpöä luovuttavat pinnat
Selvitä mitoitusta varten, mitkä rakenteet rajaavat lämmitettävää tilaa: katto, päädyt, sivuseinät, ovet sekä muut ulkoilmaan tai kylmään tilaan rajautuvat osat. Yhdistä piirustuksista saatavat pinta-alat niitä vastaaviin rakenne- ja lasitustietoihin. Käytännöllinen laskentataulukko sisältää jokaiselle osalle oman rivin, pinta-alan, U-arvon ja tiedon siitä, mihin tila rajoittuu. Näin huomaat helpommin sekä puuttuvat pinnat että päällekkäisyydet. Jos oven pinta-ala lasketaan erikseen, sen ei pidä samalla sisältyä kokonaisena seinän pinta-alaan. Sama koskee muita erikseen laskettavia rakenneosia. Lasituksen U-arvo ei välttämättä kuvaa koko seinän lämpöhäviötä, sillä myös kehys ja liitokset vaikuttavat. Merkitse siis taulukkoon, koskeeko käytetty arvo lasitusta vai koko rakennetta. Maanvastaisen lattian häviö riippuu lattiarakenteesta ja maasta. Sitä ei pidä laskea automaattisesti samalla sisä- ja ulkoilman lämpötilaerolla kuin ulkoseinää. Pidä lattia laskelmassa omana kohtanaan ja merkitse sen arviointitapa. Jos rakennearvoja ei ole, pyydä lattian häviöstä erillinen arvio. Tyhjäksi jäänyt kohta tarkoittaa puuttuvaa lähtötietoa, ei sitä, ettei kyseisestä rakenteesta poistuisi lainkaan lämpöä.
Kun vertailet kokoluokkia, tarkista, kuvaako ilmoitettu neliömäärä lattia-alaa vai muuta pinta-alaa. Esimerkiksi Alumiinisten kasvihuoneiden kokoluokat (3,77–28,08 m²) kertovat tuotevalikoiman kokoluokista, eivät vaipan U-arvoista tai lämmitintehosta. Samalla pohja-alalla korkeus ja katon muoto voivat muuttaa lämpöä luovuttavien pintojen yhteismäärää. Käytä vertailussa mallikohtaisia mittoja tai piirustuksia sen sijaan, että päättelet seinien ja katon alan pelkästä lattianeliömäärästä. Pidä myös laskentaan sisältyvät pinnat samoina kaikissa vertailtavissa vaihtoehdoissa.
Laske johtumislämpöhäviö U-arvojen avulla
Kun rakennusosan U-arvo ja pinta-ala tunnetaan, sen lämpöhäviön karkea laskukaava on Q = U × A × ΔT. U-arvo ilmoitetaan yksikössä W/(m²K), A on pinta-ala neliömetreinä ja ΔT sisä- ja ulkopuolen lämpötilaero kelvineinä. Tulokseksi saadaan watteja. Tässä Q tarkoittaa lämpöhäviötehoa, ei ajan kuluessa kulunutta energiaa. Laske eri rakennusosat erikseen, jos niillä on eri U-arvot, ja summaa vasta sen jälkeen. Taulukossa jokaisen rivin tulisi siis sisältää sekä lähtöarvot että niistä saatu wattimäärä. Tämä helpottaa laskun tarkistamista ja myöhempiä muutoksia: jos yhden osan arvo tarkentuu, koko laskentaa ei tarvitse rakentaa uudelleen. Varmista, että käytetty U-arvo koskee juuri laskettavaa osaa. Koko seinärakenteen arvoa ei pidä sekoittaa yksittäisen lasipaneelin arvoon, eikä samaa pintaa laskea molemmilla tavoilla. Käytä kullekin pinnalle sen eri puolilla vallitsevaa lämpötilaeroa. Ulkoilmaan rajautuvien osien tulokset voi summata yhteen, kun niiden lähtöarvot on käsitelty johdonmukaisesti. Säilytä johtumishäviön välisumma erillään ilmanvaihdon osuudesta. Näin lopputuloksesta näkyy, kuinka paljon kumpikin laskentatapa siihen vaikuttaa ja missä mahdollinen puuttuva tieto sijaitsee.
Käytä valmistajan tai suunnittelijan dokumentoimaa lämpöarvoa silloin, kun se on saatavilla, ja selvitä, mitä rakennetta ja mittaustapaa luku koskee. Pelkkä materiaalin nimi, lasituksen paksuus tai malliston kokoluokka ei anna luotettavaa U-arvoa. Jos kokonaisrakenteen arvo puuttuu, älä arvaa sitä osien markkinointitietojen perusteella. Esimerkiksi Bloomcabin Prestige -kasvihuoneen mallisto auttaa tunnistamaan malliperheen, mutta tuotteen nimi tai pinta-alatieto ei itsessään kerro lämpöhäviöstä. Puuttuvat arvot on pyydettävä tai arvioitava rakennusosat tuntevan ammattilaisen kanssa.
Arvioi ilmanvaihdon ja vuotoilman lämpöhäviö
Ilman mukana poistuvaa lämpöä voi arvioida karkeasti kaavalla Q_ilma ≈ 0,34 × n × V × ΔT. Tässä n on ilmanvaihtokerroin tunnissa, V lämmitettävän tilan tilavuus kuutiometreinä ja ΔT lämpötilaero kelvineinä; tulos on watteja. Ilmanvaihtokerroin kuvaa laskelmassa sitä, kuinka monta kertaa tilan ilmamäärä vaihtuu tunnin aikana. Se ei tarkoita tuuletusaukkojen lukumäärää tai niiden avaamiskertoja. Kerroin 0,34 on likiarvo, joten lasku ei korvaa mitattua ilmavirtaa tai rakennuskohtaista selvitystä. Tilavuus on tässä olennainen lähtötieto, kun taas vaipan johtumishäviössä käytetään pinta-aloja. Merkitse laskelmaan, miten tilavuus on saatu ja mitä lämmitettäviä osia siihen sisältyy. Näin esimerkiksi erillinen tila ei jää vahingossa pois tai tule mukaan kahdesti. Käytä ilmanvaihdon laskussa samaa lämpötilatavoitetta kuin muussa mitoituksessa. Kun yhdistät hallitun ilmanvaihdon ja vuotoilman samaan arvioon, kerro selvästi, että valittu ilmanvaihtokerroin kattaa molemmat. Muuten sama ilmamäärä voi päätyä kahteen eri laskentariviin. Säilytä myös oletettu kerroin näkyvissä tuloksen vieressä: ilman sitä wattimäärä näyttää täsmällisemmältä kuin epävarma lähtötieto antaa aihetta.
Ilmanvaihtokerroin on usein suurin epävarmuus. Siihen vaikuttavat tuuli, liitosten tiiviys, ovien ja tuuletusaukkojen käyttö sekä ilmanvaihdon järjestäminen. Älä merkitse arvoa nollaksi vain siksi, ettei ilmavirtaa ole mitattu, äläkä jätä kasvihuoneen tarvitsemaa tuuletusta pois lämmityksen vuoksi. Lähtötietoja kootessa on hyödyllistä erottaa tunnettu tieto arviosta: merkitse, perustuuko kerroin mittaukseen, asiantuntija-arvioon vai laskelman havainnollistavaan oletukseen. Näitä ei pidä esittää yhtä varmoina lähtöarvoina. Pyramidikasvihuone Oasis on saatavana ilmoitetuissa 5,53–18,9 m²:n kokoluokissa, mutta ilmanvaihdon laskua varten tarvitaan juuri valitun koon tilavuus ja erillinen arvio ilman vaihtumisesta. Pinta-alan lisäksi ei siis riitä pelkkä mallin tunnistaminen. Jos ilmanvaihtokerroin on epävarma, voit verrata eri oletuksilla saatuja tuloksia pitäen muut lähtötiedot samoina. Tällainen vertailu osoittaa, kuinka paljon epävarmuus vaikuttaa tehotarpeeseen, mutta se ei ratkaise oikeaa kerrointa. Kirjaa tulokset vaihtoehtoisiksi arvioiksi, älä mittaustuloksiksi. Käytännössä hyödyllinen lopputulos on silloin sekä tehoarvio että tieto siitä, mikä lähtöarvo kannattaa selvittää tarkemmin ennen lämmittimen valintaa.
Huomioi kasvihuoneen muoto ja viereiset tilat
Kasvihuoneen jokainen pinta ei välttämättä rajaudu ulkoilmaan. Jos yksi sivu liittyy rakennukseen tai lämmitettyyn huoneeseen, selvitä, millainen seinä välissä on ja mikä lämpötila sen toisella puolella vallitsee. Yhteistä seinää ei voi poistaa laskelmasta automaattisesti, sillä lämpöä voi siirtyä sen kautta. Seinäkasvihuoneen kokovaihtoehtoja vertaillessa 3,69–14,34 m²:n pinta-alatieto auttaa hahmottamaan kokoa; laskentaan on lisäksi määritettävä yhteinen seinä ja muut lämmitettävää tilaa rajaavat pinnat. Merkitse piirustukseen erikseen ulkoilmaan, viereiseen huoneeseen ja maahan rajautuvat osat. Näin kaikille pinnoille ei tule vahingossa samaa lämpötilaeroa. Älä myöskään tulkitse rakennuksen läheisyyttä sellaisenaan lämmitystehoa pienentäväksi lähtöarvoksi: laskuun tarvitaan kyseisen rajapinnan rakenne ja olosuhteet. Jos viereisen tilan lämpötila ei ole tiedossa, jätä asia näkyväksi epävarmuudeksi sen sijaan, että olettaisit sen vastaavan kasvihuoneen tavoitetta. Tarkista lopuksi, että yhteinen seinä esiintyy vain kerran eikä sitä ole käsitelty samanaikaisesti sekä ulkoseinänä että tilojen välisenä seinänä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun laskentapohja on alun perin laadittu erillään seisovalle kasvihuoneelle.
Muoto vaikuttaa siihen, kuinka paljon vaippaa tarvitaan tietyn lattia-alan ympärille. Kulmat, päädyt, korkeus ja sisäiset väliseinät on siksi syytä tarkistaa mitoista, ei päätellä mallin nimestä. Lämmönjohtumisen laskenta perustuu vaipan pinta-aloihin, kun taas ilmanvaihtolaskussa tarvitaan tilavuus. Nämä ovat eri lähtötietoja, eikä kumpaakaan voi korvata pelkällä neliömäärällä. Jos kasvihuoneessa on useita selvästi erillisiä osia, selvitä myös, lämmitetäänkö niitä samaan tavoitteeseen vai onko niiden välillä lämpöä rajoittava rakenne.
Esimerkkilasku näyttää lähtöarvojen vaikutuksen
Havainnollistavassa laskussa oletetaan 40 m² lämmitettävää vaippaa, sen laskennalliseksi U-arvoksi 3 W/(m²K) sekä lämpötilaeroksi 20 K. Johtumishäviö on tällöin 3 × 40 × 20 = 2 400 W eli 2,4 kW. Jos tila on 60 m³ ja oletettu ilman vaihtumiskerroin 1 tunnissa, ilmanvaihdon likiarvo on 0,34 × 1 × 60 × 20 = 408 W. Näiden summa on noin 2 808 W eli 2,8 kW. Kaikki esimerkin arvot ovat keksittyjä laskennan havainnollistamiseksi, eivät tietyn mallin ominaisuuksia.
Oletukset muuttavat tulosta nopeasti. Jos ilmanvaihtokerroin olisi samassa esimerkissä 2 tunnissa, ilmanvaihdon häviö olisi noin 816 W ja kokonaissumma noin 3,2 kW. Johtumishäviö pysyy tässä vertailussa samana, koska vaipan pinta-alaa, U-arvoa ja lämpötilaeroa ei muuteta. Esimerkin tarkoitus on näyttää yhden lähtöarvon vaikutus, ei esittää kahta lämmitinsuositusta. Lasku ei sisällä erikseen esimerkiksi maanvastaisen lattian häviötä, lämpösiltoja, oven avaamista tai kylmien rakenteiden lämmittämistä. Siksi 2,8 kW:n ja 3,2 kW:n tuloksia on luettava laskelman rajauksen kanssa. Myös T-mallisen kasvihuoneen vaihtoehdot edellyttävät omia lähtötietojaan: malliston 16,52–30 m²:n kokotiedot eivät vastaa esimerkin 40 m²:n vaippapinta-alaa. Älä korvaa laskun vaippa-alaa suoraan tuotteen lattia-alalla. Kun sovellat esimerkkiä omaan kohteeseesi, vaihda kaikki tarvittavat lähtöarvot, älä vain yhtä neliömäärää. Pidä laskentajärjestys silti samana: ensin rakenneosien häviöt, sitten ilman mukana poistuva lämpö ja lopuksi mukaan otettujen erien summa. Kirjoita summan alle erikseen pois jääneet kohdat. Näin alustava osatulos ei myöhemmin muutu vahingossa koko kasvihuoneen lopulliseksi tehontarpeeksi.
Vertaa laskettua tarvetta lämmittimen antotehoon
Kun lämpöhäviöiden arvio on koossa, vertaa sitä lämmittimen ilmoitettuun lämpötehoon niissä käyttöoloissa, joissa laitetta aiotaan käyttää. Tarkista tuotetiedoista, tarkoittaako kilowattiluku lämmön antotehoa, sähkön ottotehoa vai säädettävää enimmäistehoa. Nämä eivät ole sama tieto kaikissa laitetyypeissä. Selvitä myös, onko laite tarkoitettu kasvihuoneen olosuhteisiin ja millaisia käyttöehtoja valmistaja ilmoittaa. Jos tuotetieto ei vastaa laskelmassa tarvittavaa arvoa, pyydä lisäselvitys ennen valintaa.
Laskennallinen kokonaisteho ei yksin takaa tasaista lämpötilaa koko tilassa. Kasvihuoneen korkeus, ovien sijainti ja erilliset osat vaikuttavat siihen, missä lämpöä tarvitaan ja missä lämpötilaa mitataan. Jos mallissa on säilytystila, selvitä piirustuksista, onko se samaa avointa ilmatilaa kuin muu kasvihuone vai erillinen osa. Säilytystilallisen Limited Edition -kasvihuoneen ilmoitetut kokoluokat ovat 5,52–28,08 m², mutta pinta-alatieto ei määritä tilojen välistä lämmön siirtymistä. Ratkaise laskelman rajaus käyttötarkoituksen ja rakenteiden perusteella. Jos molempia osia on tarkoitus pitää samassa lämpötilassa, niiden pitää sisältyä mitoitukseen johdonmukaisesti. Jos tavoitteet ovat erilaiset, yksi koko tilaa kuvaava lämpötila ei välttämättä riitä laskennan lähtökohdaksi. Laitevertailussa on siis kaksi erillistä kysymystä: riittääkö ilmoitettu antoteho arvioituihin häviöihin ja miten lämmitys sekä lämpötilan mittaus palvelevat tilan eri osia. Pelkkä suurempi kilowattiluku ei vastaa jälkimmäiseen. Tarkista laitteen ohjausta ja sijoitusta koskevat valmistajan ohjeet ja selvitä epäselvät käyttöehdot ennen valintaa. Näin teholaskelmaa käytetään laitevalinnan perustana ilman, että siitä päätellään suoraan koko tilan lämpötilajakaumaa.
kW kertoo tehon, kWh käytön aikana kuluneen energian
Mitoituksen tuloksena saatu kilowattimäärä kuvaa hetkellistä tehoa tietyissä laskentaoloissa. Se ei kerro, kuinka monta tuntia lämmitin käy talven aikana. Sähköenergian laskennassa tarvitaan sähkölaitteen ottoteho ja käyttöaika: esimerkiksi 2 kW:n ottoteholla kolme tuntia yhtäjaksoisesti käytetty laite kuluttaa 6 kWh. Termostaattiohjattu lämmitin ei tavallisesti käy täydellä teholla koko lämmityskauden ajan, mutta toteutuneet käyttöjaksot riippuvat säästä, lämpötilatavoitteesta, ilmanvaihdosta ja rakenteista.
Kustannus arvioidaan vasta, kun energiankulutuksesta ja käytettävästä sähkön hinnasta on riittävästi tietoa. Yksinkertaisessa laskussa kulutetut kilowattitunnit kerrotaan sovellettavalla kilowattituntihinnalla. Älä siis kerro lämmittimen nimellistehoa koko talven tuntimäärällä ja käsittele tulosta varmana sähkölaskuna. Tällainen lasku kuvaa oletusta jatkuvasta käytöstä kyseisellä ottoteholla, ei itsessään toteutuvaa kulutusta. Todelliset käyttöjaksot riippuvat muun muassa kylmien tuntien määrästä, ohjauksen toiminnasta ja kasvihuoneen käytöstä. Pidä siksi mitoituslaskelma ja kulutusarvio erillään myös omissa muistiinpanoissasi. Mitoituslaskelman yhteyteen kuuluvat valittu ulkolämpötila, sisälämpötilan tavoite ja niistä laskettu lämpöhäviö. Kulutusarvio tarvitsee lisäksi tiedon siitä, millä ottoteholla ja kuinka pitkään laite käy. Jos käyttöaika on vain oletus, merkitse se sellaiseksi. Näin teholtaan suurempaa lämmitintä ei automaattisesti tulkita koko kauden ajan samassa suhteessa enemmän sähköä kuluttavaksi. Tämän oppaan laskenta vastaa tarvittavan huipputehon kysymykseen; energiankulutuksen ja kustannusten arviointi on erillinen lasku. Sen tarkkuutta ei voi parantaa pelkästään sillä, että lämpöhäviölaskun lopputulos ilmoitetaan yhä useammalla desimaalilla.
Milloin karkea mitoitus ei riitä?
Yksinkertainen lasku olettaa, että lämpötilaero, rakennearvot ja ilman vaihtuminen tunnetaan riittävän hyvin. Tulos on epävarma, jos U-arvoja ei ole, ovia pidetään usein auki, kasvihuone altistuu voimakkaalle tuulelle tai alapohjan häviö jää selvittämättä. Myös monimuotoiset tilat ja useat lämmitettävät alueet voivat vaatia tarkemman tarkastelun. Karkea arvio auttaa ymmärtämään, mistä lämpöhäviö muodostuu, mutta se ei takaa tiettyä sisälämpötilaa kaikissa sääoloissa. Jos lämpötilan säilyminen on toiminnan kannalta kriittistä, älä nojaa yksin yleiseen kaavaan.
Tarkempaa arviota varten kokoa mallikohtaiset mitat, rakennusosien U-arvot, lämmitettävä tilavuus, ilmanvaihtoa koskevat tiedot sekä sisä- ja ulkolämpötilan lähtöarvot. Selvitä myös, mitkä osat liittyvät lämmitettyyn rakennukseen ja mitä alueita on tarkoitus lämmittää. Limited Edition -alumiinikasvihuoneen kokovaihtoehdoista valittu 3,77–28,08 m²:n koko auttaa yksilöimään tarkasteltavan vaihtoehdon. Liitä sen rinnalle juuri kyseisen koon mitat, jotta laskelma ei perustu toisen version tietoihin. Erota lähtötietoluettelossa tunnetut arvot, arviot ja vielä puuttuvat tiedot. Tämä tekee tarkennuspyynnöstä hyödyllisemmän kuin pelkkä kysymys siitä, montako kilowattia tietty neliömäärä tarvitsee. Kirjaa myös, mitkä häviöt on jo laskettu ja mitkä on jätetty ulkopuolelle. Älä peitä puuttuvia kohtia yhdellä selittämättömällä varmuusprosentilla. Tarkemman arvion tehtävä on selvittää näiden kohtien vaikutus ja auttaa vertaamaan tehotarvetta laitteen antotehoon. Jos lämmittimen soveltuvuus tai sähkönsyötön riittävyys on epäselvä, pyydä arvio laitteen toimittajalta tai pätevältä ammattilaiselta. Valinnan pohjaksi jää silloin ymmärrettävä kokonaisuus: määritelty käyttötavoite, näkyvät laskentaoletukset ja niihin sidottu tehotarve, ei irrallinen kilowattiluku.
Usein kysyttyä
Voiko lämmittimen tehon arvioida kasvihuoneen neliömetreistä?
Neliömetrit eivät yksin riitä. Lämmitystehoon vaikuttavat lämmitettävän tilan ulkopintojen alat, niiden U-arvot, sisä- ja ulkolämpötilan ero sekä ilman vaihtuminen. Pohja-ala on yksi lähtötieto, mutta se ei kerro esimerkiksi katon pinta-alaa tai ilmavuotojen osuutta.
Käytetäänkö laskussa talven keskilämpötilaa?
Mitoitukseen tarvitaan tavoiteltua käyttövarmuutta vastaava kylmän sään ulkolämpötila, ei pelkkä talven keskiarvo. Valitse arvo käyttöpaikan olosuhteiden ja suunnitellun käytön perusteella. Jos sopivaa lähtöarvoa ei ole saatavilla, pyydä sen valintaan ammattilaisen arvio.
Miten kasvihuoneen ilmavuodot huomioidaan?
Vuotoilman ja hallitun ilmanvaihdon lämpöhäviö voidaan arvioida ilmanvaihtokertoimen, tilavuuden ja lämpötilaeron avulla. Ilmanvaihtokerroin on kuitenkin usein epävarma, sillä tuuli, rakenteiden liitokset ja ovien käyttö muuttavat sitä. Jos arvoa ei tunneta, älä oleta ilman vaihtumista olemattomaksi.
Kannattaako laskennalliseen tehoon lisätä aina varmuusvara?
Yhtä kaikille sopivaa lisäprosenttia ei voi antaa. Ensin kannattaa selvittää, mitä laskelma jättää pois ja kuinka epävarmoja sen lähtöarvot ovat. Jos lämpötilan säilyminen on erityisen tärkeää tai rakenteiden ja ilmavuotojen tiedot puuttuvat, pyydä tarkempi arvio sen sijaan, että lisäät summittaisen varan.
Kertooko lämmittimen kW-luku sähkönkulutuksen?
Ei suoraan. kW ilmaisee tehon, kun taas kWh kertoo tietyn ajan kuluessa käytetyn sähköenergian. Kulutus riippuu siitä, kuinka paljon sähkötehoa laite ottaa ja kuinka pitkään se käy. Lämmittimen tuottama lämpöteho ja sähköinen ottoteho ovat eri tietoja, joten tarkista, kumpi arvo ilmoitetaan.
Kasvihuoneen lämmitystehon mitoitus perustuu lämpötilaeroon, lämpöä luovuttavien pintojen ominaisuuksiin ja ilman vaihtumiseen. Kun erotat johtumishäviön ja ilmanvaihdon osuuden, laskun oletukset näkyvät ja niitä on helpompi tarkistaa. Tulos kertoo arvioidun tehontarpeen valituissa oloissa; käyttökustannus määräytyy erikseen toteutuneesta energiankulutuksesta.
