Keväthalla lämmittämättömässä kasvihuoneessa
Keväthalla kasvihuoneessa
Keväthalla voi vaurioittaa taimia myös kasvihuoneessa, jota ei lämmitetä: rakenne suojaa tuulelta ja sateelta, mutta ei tuota lämpöä. Kun tarkistat oman tilan yölämpötilan, asetat kasvit herkkyyden mukaan tärkeysjärjestykseen ja peität vain tarpeelliset ryhmät, ehdit käyttää tilapäissuojat järkevästi. Samalla on hyvä tietää, mihin suojaus ei pysty.
Miksi lämmittämättömässä kasvihuoneessa voi olla pakkasta?
Kasvihuone suojaa tuulelta ja sadekuuroilta, mutta ilman lämmitystä sen lämpötilaa ei voida pitää varmasti tietyn rajan yläpuolella. Päivällä aurinko lämmittää kasvualustaa ja rakenteita, joista vapautuva lämpö voi hidastaa jäähtymistä. Varastoitunut lämpö ei kuitenkaan välttämättä riitä koko yöksi. Yön alin ulkolämpötila, pakkasen kesto, pilvisyys, tuuli, kasvihuoneen tiiviys ja ympäristö vaikuttavat lopputulokseen. Siksi sama sääennuste ei kerro varmasti, millainen lämpötila on juuri taimipöydälläsi. Päivällä lämpimältä tuntunut tila voi jäähtyä useita tunteja, eikä sisälämpötilaa voi arvioida silmämääräisesti. Erityisesti usean kylmän yön jakso on eri tilanne kuin yksittäinen hallayö lämpimän päivän jälkeen. Pelkkä kasvihuoneen rakenne ei takaa pakkasettomuutta kummassakaan tilanteessa.
Kasvit eivät myöskään altistu kaikki samalla tavalla. Lehtien, juuriston kasvualustan ja ruukun lämpö voivat vaihdella, ja mittarin sijainti ratkaisee, mitä lukemaa tarkastelet. Sama sisälämpötila voi olla turvallinen yhdelle lajille mutta liian matala toiselle; herkkyyteen vaikuttavat myös kasvuvaihe ja taimien karaistuminen. Älä siksi käytä yhtä yleistä pakkasrajaa koko kasvihuoneelle tai päättele turvallisuutta kädellä kokeilemalla. Jos kasvin lajikohtainen ohje kertoo kylmänsiedosta, vertaa tietoa mittarin lukemaan juuri kasvien tasolla. Mittauksen tarkoitus on tukea päätöstä, ei luvata, ettei yksikään lehti vahingoitu.
Mittaa yölämpötila omasta kasvupaikasta
Katso sääennustetta ennakkovaroituksena, älä sisälämpötilan mittauksena. Käytä minimi- ja maksimilämpömittaria tai tallentavaa mittaria, josta voit tarkistaa yön lämpötilat myöhemmin. Aseta anturi suunnilleen kasvien korkeudelle ja irti katteesta, metalliosista, ruukuista sekä suorasta auringosta. Kirjaa päivämäärä ja mittauspaikka. Jos tarkistat tilanteen vain illalla, senhetkinen lukema ei kerro yön alinta lämpötilaa. Mittarin käyttöohjeesta selviää, pitääkö minimiarvo nollata ennen uutta mittausjaksoa. Tarkista myös laitteen käyttölämpötila, paristojen kunto ja se, tallentaako laite tietoja ilman verkkoyhteyttä. Valitse mittauspaikka sen mukaan, mitä haluat selvittää: taimipöydän anturi kuvaa pöydällä olevien kasvien oloja, ei automaattisesti lattialla olevien ruukkujen tilannetta. Jos haluat arvioida hallaharson vaikutusta, sijoita yksi anturi suojan alle kasvien tasolle ja toinen sen ulkopuolelle vastaavalle korkeudelle. Anturi ei saa koskettaa harsoa tai lehteä. Merkitse paikat selvästi, jotta et sekoita lukemia aamulla. Parista vertailumittauksesta ei vielä kannata johtaa pysyvää lämpötilaeroa, mutta ne auttavat näkemään, miten juuri oma suojauksesi toimi kyseisenä yönä.
Jos kasvit ovat useassa ryhmässä, mittaa tarvittaessa useammasta kohdasta. Valitse vertailuun esimerkiksi taimipöytä ja maahan istutettu kasvusto tai seinän lähellä ja keskellä olevat kasvit. Älä nimeä mitään paikkaa lämpimimmäksi ennen kuin olet mitannut sen: auringon lämmittämä kohta päivällä ei välttämättä säily sellaisena koko yötä. Kirjaa myös ilmankosteus, jos mittarissa on siihen toiminto. Kosteuslukema täydentää seurantaa, mutta ei yksin ennusta hallaa eikä kerro kasvin kylmänsiedosta. Seinän vieressä sijaitsevan kasvihuoneen lämpötilaan voivat vaikuttaa seinä, ilmansuunta ja ympäröivät rakenteet, mutta talon seinä ei ole varma lämmönlähde. Alumiinisen seinäkasvihuoneen kokovaihtoehdot ovat 3,69–14,34 m². Jos vertailet tällaista ratkaisua, tarkastele samalla, mihin kasvit ja mittauspisteet mahtuisivat omassa sijoituspaikassasi. Mittaa olemassa olevassa seinäkasvihuoneessa myös seinästä kauempana oleva viljelyalue. Pidä anturien paikat samoina vertailuöinä, jotta siirto ei peitä todellista muutosta. Jos mittareiden lukemat eroavat selvästi jo vierekkäin, tarkista niiden käyttöohjeet ja mittaustarkkuus ennen kuin tulkitset eron kasvihuoneen ominaisuudeksi.
Tunnista hallalle herkät taimet
Aloita kasvien lajista ja lajikkeesta, mutta huomioi myös niiden kasvuvaihe. Tomaatin, paprikan, kurkun ja basilikan kaltaiset lämpöä vaativat kasvit voivat kärsiä kylmästä jo ennen varsinaista pakkasta. Siksi pelkkä nollan yläpuolella pysyvä mittarilukema ei vielä tarkoita niille hyviä kasvuoloja. Tarkista kasvin kasvatusohjeesta sekä sopiva lämpötila että mahdollinen tieto hallanarkuudesta. Älä päättele kaikkien saman lajin taimien kestävyyttä yhdestä kokemuksesta: taimien ikä, aiemmat kasvuolot ja karaistuminen vaikuttavat viileän sietoon. Karaistuminen tarkoittaa asteittaista totuttamista ulko-olosuhteisiin, ei sitä, että hallanarka kasvi muuttuisi pakkasenkestäväksi. Juuri itäneet kasvit ja vastikään siirretyt taimet tarvitsevat huolellista seurantaa, mutta pelkkä nuori ikä ei tee kaikista lajeista yhtä herkkiä. Merkitse kasvilaatikot nimillä ja pidä saman kylvöerän taimet yhdessä. Näin tunnistat nopeasti, mitkä kasvit ovat tulleet lämpimästä sisätilasta ja mitkä ovat jo viettäneet viileitä öitä kasvihuoneessa. Jos kasvin alkuperä tai laji on epäselvä, varaa sille mahdollisuuksien mukaan turvallinen siirtopaikka sen sijaan, että kokeilisit sen kylmänsietoa ensimmäisen hallayön aikana.
Viileämpää sietävät kasvit voivat usein jäädä alemmas suojausjärjestyksessä, mutta luota lajike- ja viljelyohjeisiin yleisen nyrkkisäännön sijasta. Myös kylmään sopeutunut taimi voi kärsiä, jos olosuhteet poikkeavat sen normaalista kasvupaikasta. Tarkista siemenpussin tai taimen mukana tulleet kasvatusohjeet ja pane merkille, onko taimi kasvatettu ulkona, kasvihuoneessa vai lämpimässä sisätilassa. Jos ohjeessa kerrotaan kylmänsiedosta, käytä sitä päätöksenteon tukena yhdessä kasvihuoneessa mitatun lukeman kanssa. Näin et peitä kaikkia kasveja samalla tavalla vain siksi, että niiden ruukut sattuvat olemaan vierekkäin.
Aseta kasvit suojausjärjestykseen
Kun suojausvälineitä tai aikaa on rajallisesti, suojaa ensin kasvit, joille kylmä on suurin riski ja joiden menettäminen olisi hankalinta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa herkkiä taimia, juuri itäneitä kasvustoja, uusia istutuksia tai erityisen arvokkaita kasveja. Siirrä helposti liikuteltavat ruukut lähemmäs suojaa ja kokoa samanlaisia kasveja ryhmiksi, jotta ne on helpompi peittää. Älä kuitenkaan niputa samaan suojausryhmään kasveja, joiden kylmänsieto tai tarvitsema hoito eroaa selvästi toisistaan. Päätä järjestys jo päivällä, jolloin ehdit hakea tarvikkeet ja nähdä, mitkä kasvit todella jäävät suojaamatta.
Suojausjärjestyksestä kannattaa tehdä käytännön suunnitelma, jossa jokaisella kasviryhmällä on paikka ja sille sopiva toimenpide. Merkitse, mitkä ruukut siirretään, mitkä kasvustot peitetään ja mitkä jätetään seurattaviksi ilman lisäsuojaa. Arvioi ensin käytettävissä olevat resurssit: siirtopaikkojen määrä, harsojen koko, tuet ja työhön tarvittava aika. Jos yksi suuri harso ei riitä koko penkkiin, pienempien herkkien ryhmien suojaaminen voi olla toteuttamiskelpoisempi ratkaisu kuin liian lyhyen peitteen levittäminen kaikkialle. Pohjapiirroksesta on apua myös kasvihuonetta ostettaessa. Rajoitetun erän alumiinikasvihuoneiden pinta-alavaihtoehdot ovat 3,77–28,08 m², mutta kokonaispinta-ala ei kerro peitettävän kasvuston kokoa. Piirrä suunnitelmaan penkit, taimipöydät, ruukut ja kulkureitit sekä paikka, johon tilapäiset suojat tuetaan. Mittaa peite kasvuston yli sen todellista reittiä pitkin: leveys ja pituus tarvitsevat varaa myös sivuille ulottumiseen. Huomioi taimien kasvu, sillä kevään alussa sopiva peite voi myöhemmin jäädä liian pieneksi. Suunnitelman pitäisi jättää pääsy tärkeimpien kasvien luo myös silloin, kun kaikki suojat ovat paikallaan. Muuten viimeiseksi peitetty ryhmä voi estää aiemmin suojattujen kasvien tarkistamisen.
Hallaharson asettaminen kasviryhmän suojaksi
Kasveille tarkoitettu hallaharso voi hidastaa lämmön poistumista suojatulta alueelta, mutta se ei tuota lämpöä. Sen vaikutus riippuu materiaalista, asettelusta ja yön olosuhteista, eikä sille voi luvata samaa lämpötilaeroa joka tilanteessa. Valitse suoja ensisijaisesti herkille kasviryhmille ja tarkista materiaalin käyttöohje. Harson, varjostuskankaan ja tavallisen muovin käyttötarkoitukset eivät ole samat; varjostukseen tarkoitettua tuotetta ei pidä olettaa hallasuojaksi ilman sitä koskevaa tietoa. Aseta harso hyvissä ajoin ennen lämpötilan voimakasta laskua. Jos kasvusto tarvitsee tuet, käytä sellaisia, joiden päälle peite voidaan levittää ilman teräviä kulmia. Jätä taimille kasvutilaa äläkä paina lehtiä peitteen alle. Ulota suoja kasviryhmän sivuille materiaalin ohjeen mukaisesti, sillä pelkkä kasvien yläpuolelle levitetty kaistale ei rajaa samaa suojattua tilaa. Kiinnitä reunat niin, että ne pysyvät paikallaan mutta peitteen saa aamulla avattua helposti. Tarkista vielä koko ryhmä sivulta: harso voi näyttää ylhäältä riittävältä, vaikka reunimmaiset taimet jäävät ulkopuolelle. Jos ennustettu kylmyys ylittää kasvin sietokyvyn eikä suojan riittävyydestä ole tietoa, herkän ruukkukasvin siirtäminen sopivaan paikkaan on varmempi vaihtoehto kuin pelkkään harsoon luottaminen.
Peitettä ei kannata kietoa tiukasti kasvien ympärille. Erityisesti muovin suora kosketus lehtiin, hankautuminen ja taimien puristuminen voivat aiheuttaa ongelmia. Tukien on pysyttävä vakaasti paikoillaan myös silloin, kun tarkistat kasveja tai avaat oven. Älä ripusta suojaa avausmekanismiin tai käytä kasvihuoneen rakenteita kiinnitykseen ilman tietoa niiden soveltuvuudesta. Suunnittele peitteen avaaminen jo sitä asetettaessa: voitko nostaa yhden reunan kasvien tarkistamista varten ilman, että koko suoja putoaa? Jätä mittarin näyttö luettavaksi tai käytä anturia, jonka lukeman näet suojan ulkopuolelta. T-mallisen kasvihuoneen kokovaihtoehdot ovat 16,52–30 m². Tällaista mallia vertaillessa pohjapiirros auttaa arvioimaan, tarvitaanko useita erillisiä peitteitä yhden suuren sijaan. Muoto ei itsessään osoita, mihin penkit tai suojien tuet voidaan sijoittaa. Merkitse suunnitelmaan myös ovien kulkureitit ja aukkojen käyttöön tarvittava tila. Kun suojaat vain osan kasvihuoneesta, pidä peitteiden reunat poissa käytäviltä. Kompastuminen tai peitteeseen tarttuminen voi siirtää koko suojan juuri ennen yötä, joten siisti kulkureitti on osa toimivaa tilapäissuojausta.
Siirrä ruukut paikkaan, jonka olot sopivat kasville
Ruukut, kennostot ja pienet taimilaatikot ovat usein helpompia siirtää kuin kasvihuoneen penkkiin istutetut kasvit. Tee siirtopäätös kasvin kylmänsiedon perusteella ja valitse paikka, jonka lämpötila sopii sille paremmin kuin ennustettu kasvihuoneen yölämpötila. Älä oleta, että mikä tahansa sisätila tai varasto on riittävän lämmin. Tarkista myös, kuinka kauan kasvi voi olla siirtopaikassa ja millaiset valo-olot siellä ovat. Jos viet ruukut sisälle, sijoita ne niin, että ne eivät jää kulkureitille tai altistu äkilliselle, kasville sopimattomalle olosuhdemuutokselle.
Valmistele siirtoreitti ennen iltaa. Tarkista, että ruukut mahtuvat ovesta ja että alustat kestävät niiden painon. Käytä kantamiseen tukevaa laatikkoa tai muuta siihen sopivaa alustaa, älä nosta taimikennoa pelkästä taipuvasta reunasta. Pidä nimilaput mukana, jotta kasvit eivät sekoitu väliaikaisessa paikassa. Jos viet ne vain yöksi pois kasvihuoneesta, suunnittele myös palautus: missä ruukut odottavat aamulla, jos kasvihuone on yhä liian kylmä? Usean yön siirto vaatii jo enemmän huomiota valo-oloihin ja hoitoon kuin lyhyt yöpyminen. Suojaustarvikkeille varattu paikka helpottaa työtä, vaikka se ei olisi kasveille sopiva siirtopaikka. Sisäänrakennetulla säilytystilalla varustettu kasvihuone kuuluu malliryhmään, jonka ilmoitettu pinta-alavalikoima on 5,52–28,08 m². Tieto ei erittele säilytystilan mittoja tai lämpöolosuhteita. Selvitä ne erikseen, jos aiot säilyttää siellä taimia tai kookkaita suojia. Mittaa myös tarvikkeesi: pitkät tuet ja suuret peitteet tarvitsevat eri tavalla tilaa kuin pienet puutarhavälineet. Säilytä harso käyttöohjeen mukaisesti ja tarkista sen kunto ennen hallakautta. Valmiiksi löydettävät, ehjät tarvikkeet säästävät illalla aikaa varsinaiseen kasvien suojaamiseen.
Ovien ja tuuletusaukkojen käyttö hallayönä
Ennen hallayötä varmista, että ovet ja tuuletusaukot ovat niille tarkoitetussa asennossa. Avoimeksi jäänyt aukko voi muuttaa suojatun tilan olosuhteita, mutta aukkojen sulkeminenkaan ei lämmitä kasvihuonetta eikä poista jäähtymisen riskiä. Tarkista käytössä olevan rakenteen ja mahdollisten avausmekanismien ohjeet sen sijaan, että pakottaisit tai kiilaisit osia kiinni. Jos et tiedä, miten jokin mekanismi toimii, selvitä asia valmistajan käyttöohjeesta. Pidä myös mielessä, että hallayöhön varautuminen ja kasvien suojaaminen keskipäivän kuumuudelta ovat eri tilanteita.
Auringon noustessa kasvihuone voi lämmetä nopeasti, vaikka ulkona olisi vielä viileää. Yöksi suljetut aukot ja paikalleen jätetty peite vaativat siksi aamutarkistuksen. Jos automaattinen avaaja alkaa avata luukkua, älä estä sen liikettä hallayötä varten asennetulla peitteellä tai kiinnityksellä. Tarkista lämpötila kasvien tasolta ja arvioi peitteen tarve erikseen ilmanvaihdosta: harson poistaminen ei korvaa kasvihuoneen tuuletusta. Jos et itse pääse paikalle aamulla, sovi tarkistuksesta etukäteen. Alumiinisen Prestige-kasvihuoneen mallitiedoista kannattaa selvittää aukkojen määrä, sijainti ja niiden käyttötapa ennen ostopäätöstä. Saatavilla oleva pinta-alatieto, 3,77–28,08 m², ei yksin kerro tuuletusvarustelusta. Pyydä tarvittaessa kyseisen kokovaihtoehdon tiedot sekä mukana tulevien avaajien ohjeet. Hallasuojauksen kannalta olennaista on, pystytkö käyttämään ovia ja luukkuja peitteiden ollessa paikallaan ja voiko peite osua liikkuvaan osaan. Suunnittele tämä pohjapiirroksen ja varmistettujen varustetietojen perusteella, älä pelkän tuotekuvan mukaan. Näin sama tilapäissuoja ei vaikeuta aamulla sitä ilmanvaihtoa, jota lämpenevä kasvihuone tarvitsee.
Vältä improvisoituja lämmönlähteitä
Älä yritä torjua hallaa kynttilöillä, avotulella tai muulla improvisoidulla lämmönlähteellä. Niihin liittyy tulipalon ja muiden vahinkojen riski, eikä niiden lämpöä voi pitää tasaisena tai hallittuna ratkaisuna. Myöskään tuntemattoman sähkölaitteen sijoittaminen kosteaan kasvihuoneeseen ei ole turvallinen oikotie. Jos käytät kasvihuoneeseen tarkoitettua laitetta, tarkista laitteen ja kasvihuoneen ohjeet ja käytä sitä vain niiden mukaisesti. Kun sopivaa lämmitystä ei ole valmiina, keskity kasvien suojausjärjestykseen, lämpötilan mittaamiseen ja tilapäissuojiin. Siirrä herkimmät ruukkukasvit mahdollisuuksien mukaan paikkaan, jonka soveltuvat olosuhteet olet varmistanut.
Jos toistuvat kylmät yöt edellyttävät lämmitystä, käsittele sitä erillisenä hankintana, älä saman illan hätäratkaisuna. Määrittele ensin käyttötarve: haluatko suojata pienen taimiryhmän vai käyttää koko kasvihuonetta pidemmän kasvukauden ajan? Kerää suunnittelua varten tiedot kasvihuoneen koosta, kasvatettavista kasveista, tavoitelluista olosuhteista ja käytettävissä olevasta sähköstä. Näiden avulla laitevalmistaja tai pätevä ammattilainen voi arvioida sopivaa ratkaisua; pelkkä pinta-ala ei riitä laitteen valintaan. Klassisen alumiinikasvihuoneen kokovalikoima on 3,77–28,08 m². Jos vertailet sitä lämmitettävää käyttöä varten, selvitä lisäksi kyseisen vaihtoehdon rakenne- ja käyttöohjeet sekä mahdolliset varusteiden rajoitukset. Älä päättele alumiinirungosta, että mikä tahansa lämmitin tai kiinnitystapa sopii. Sähköisten muutosten ja laitteiden sijoittelun turvallisuus on varmistettava asiantuntevasti. Mieti samalla, miten toimit, jos laite ei ole käytettävissä hallayönä: mitkä ruukut voidaan siirtää ja mitä kasvustoja voidaan suojata ilman sähköä? Varasuunnitelma ei korvaa oikein valittua laitetta, mutta estää sen, että koko taimikasvatus jäisi yhden tarkistamattoman ratkaisun varaan. Säilytä laitteen ohjeet yhdessä kasvihuoneen ohjeiden kanssa.
Kirjaa lämpötila, kosteus ja näkyvät muutokset
Tee lyhyt merkintä jokaisesta hallayöstä: ulkolämpötilan ennuste, kasvihuoneen alin mittarilukema, mittarin paikka, ilmankosteus sekä se, mitä suojia käytit ja mitkä aukot olivat auki. Kirjaa myös mittausajankohta ja kasviryhmä, jotta voit verrata samanlaisia tilanteita myöhemmin. Yksittäinen lukema ei vielä muodosta yleistä sääntöä, mutta useamman yön merkinnöistä voi huomata, missä kohdassa lämpö laskee eniten ja milloin suojausta tarvittiin. Älä tulkitse kosteutta yksin hallan syyksi tai todisteeksi turvallisuudesta; se on yksi lisätieto muiden havaintojen rinnalla.
Ota tarvittaessa kuvia samoista kasviryhmistä ennen hallayötä ja sen jälkeen. Kuvaa myös mittarin sijainti, suojan reunat ja tukien asettelu. Yleiskuva kertoo sijainnin, lähikuva taas lehtien näkyvistä muutoksista. Liitä kuviin päivämäärä ja kasviryhmän nimi, jotta vertailu ei jää muistin varaan. Älä päättele yksittäisestä vaurioituneesta lehdestä, että syy oli varmasti halla: myös muut kasvuolojen ongelmat voivat näkyä lehdissä. Lämpötilatieto ja vaurioiden jakautuminen auttavat arvioinnissa. Laajassa kasvihuoneessa numeroi mittauspisteet ja merkitse ne yksinkertaiseen pohjapiirrokseen. Orangeria-kasvihuoneen pinta-alavaihtoehdot ovat 47–70 m², joten kokotietoa voi käyttää tilantarpeen vertailuun, ei lämpötilan tasaisuuden arviointiin. Kirjaa omassa tilassasi jokaisen mittarin tunnus ja suojatun kasviryhmän sijainti erikseen. Jos kokeilet seuraavana yönä eri suojausta, merkitse muutos näkyvästi lokiin. Muuten parantunut tulos voi näyttää peitteen ansiosta syntyneeltä, vaikka yö olisi ollut edellistä lämpimämpi. Vertaa ensisijaisesti mahdollisimman samanlaisia tilanteita ja säilytä myös tiedot öistä, jolloin vaurioita ei tullut. Ne auttavat arvioimaan suojauksen toimivuutta yhtä lailla kuin epäonnistuneet yöt.
Aamutarkistus auttaa valmistautumaan seuraavaan yöhön
Tarkista kasvit aamulla, kun näet lehdet ja kasvualustan kunnolla. Kirjaa värimuutokset, pehmeneminen ja nuutuminen, mutta älä tee suuria hoitopäätöksiä yhden silmäyksen perusteella. Kaikki muutokset eivät näy heti, joten seuraa samoja kasveja myös seuraavina päivinä. Jos kasvi näyttää jäätyneeltä, vältä sen käsittelyä ennen sulamista. Älä yritä korjata epäiltyä kylmävauriota automaattisesti runsaalla kastelulla tai lannoituksella, vaan tarkista kasvualustan kosteus ja kasvin hoito-ohje. Vertaa havaintoja kasvien sijaintiin ja tallennettuun lämpötilaan. Ovatko muutokset peitteen ulkopuolelle jääneissä taimissa, yhdessä ruukussa vai koko ryhmässä? Tarkista myös, oliko peite siirtynyt tai painunut lehtiä vasten. Jos se on yhä paikallaan, arvioi sen tarve päivän lämpötilan ja valon mukaan; älä jätä kasveja peitetyiksi automaattisesti koko päiväksi. Kirjaa seuraavaa yötä varten yksi selkeä korjaus, esimerkiksi reunimmaisten taimien siirto tai suojan parempi tukeminen. Jos vaurion syy jää epäselväksi, kasvin nimi, kuvat ja lämpötilaloki ovat hyödyllisiä tietoja, kun pyydät neuvoa taimien myyjältä tai puutarha-alan asiantuntijalta.
Toistuvat hallayöt voivat osoittaa, että taimien siirtämistä kasvihuoneeseen kannattaa lykätä tai viljelyjärjestystä muuttaa. Jos sama herkkä kasviryhmä tarvitsee joka ilta työlään suojauksen, arvioi, sopiiko sen nykyinen kasvuvaihe lämmittämättömään tilaan. Uuden kasvihuoneen hankinta ei yksin ratkaise ongelmaa, jos päätös perustuu oletukseen pakkasettomuudesta. Oasis-pyramidikasvihuoneen kokovaihtoehdot ovat 5,53–18,9 m². Käytä kokotietoa yhdessä tarkkojen mittojen ja pohjapiirroksen kanssa arvioidessasi penkkien, taimipöytien ja kulkureittien sijoittelua. Tuotenimi tai muoto ei ole hallansuojan mittari. Vertaa vaihtoehtoja sen perusteella, pääsetkö helposti herkkien kasvien luo, mahtuvatko tarvittavat peitteet paikoilleen ja missä siirrettävät ruukut odottaisivat kantamista. Erottele hankintasuunnitelmassa vahvistetut tuotetiedot omista käyttötoiveistasi. Jos esimerkiksi tarvitset tietynlaisen tuuletuksen tai varjostuksen, pyydä juuri sitä koskevat tiedot erikseen. Lopullinen viljelysuunnitelma voi sisältää useita keinoja: myöhemmän istutusajankohdan, pienemmät suojattavat ryhmät ja herkimpien taimien yösäilytyksen muualla. Valitse yhdistelmä, jonka pystyt toteuttamaan myös peräkkäisinä kylminä iltoina. Hallasuojauksen käytännöllisyys ratkaisee enemmän kuin se, miltä suunnitelma näyttää lämpimänä kevätpäivänä.
Usein kysyttyä
Voiko lämmittämättömässä kasvihuoneessa tulla halla?
Voi. Kasvihuone suojaa säältä, mutta ei tuota lämpöä eikä takaa pakkasettomuutta. Tarkista lämpötila kasvien kasvupaikalta sen sijaan, että luottaisit pelkkään ulkoennusteeseen.
Mitkä kasvit kannattaa suojata ensin?
Aseta etusijalle hallalle herkät, vasta itäneet tai juuri istutetut taimet sekä kasvit, joita on vaikea korvata. Tarkista lajike- ja kasvuvaihekohtaiset ohjeet ennen kuin päätät, mitkä kasvit sietävät viileää paremmin.
Kuinka paljon hallaharso lämmittää?
Harso ei tuota lämpöä, eikä sen antamalle suojalle ole yhtä kaikissa oloissa pätevää lukemaa. Tulos riippuu muun muassa kasveista, säästä ja siitä, miten suoja on asetettu. Älä suunnittele suojausta kiinteän lämpötilalupauksen varaan.
Mihin lämpömittari kannattaa sijoittaa?
Aseta mittari kasvien korkeudelle, irti katteesta, rakenteista ja ruukuista. Jos kasvihuoneessa on eri viljelyalueita, mittaa tarvittaessa useammasta kohdasta: yksi mittari kuvaa vain oman sijoituspaikkansa olosuhteita.
Kannattaako ruukut siirtää sisälle hallayöksi?
Siirrä ne, jos löydät paikan, jonka lämpötila ja valo sopivat kyseiselle kasville ja siirron kestolle. Älä oleta, että mikä tahansa sisätila tai varasto on riittävän lämmin.
Lämmittämättömässä kasvihuoneessa onnistunut hallasuoja alkaa oman tilanteen tuntemisesta. Mittaa lämpö kasvien korkeudelta, tunnista herkimmät taimet ja käytä tilapäissuojia siellä, missä niistä on eniten hyötyä. Kun kirjaat myös kosteuden, suojien sijoittelun ja aamulla näkyvät muutokset, seuraavan hallayön päätökset perustuvat havaintoihin eivätkä oletukseen siitä, että kasvihuone pysyy automaattisesti lämpimänä.
