Kompostin käyttö kasvihuonepenkissä ilman ylilannoitusta
Kasvihuoneen kasvualusta
Komposti voi parantaa kasvihuonepenkin rakennetta, mutta jokainen lisäys tuo kasvualustaan myös ravinteita. Kypsä erä ei automaattisesti ole vähäravinteinen: raaka-aineet, kosteus ja kompostointitapa vaikuttavat sen koostumukseen. Katon alla maa saa vähemmän sateen huuhtelua kuin avopenkissä, joten toistuvat lisäykset voivat kasvattaa ravinne- ja suolakuormaa. Hallittu käyttö alkaa kompostin kypsyyden ja analyysin selvittämisestä sekä penkin nykyisen tilanteen arvioinnista. Kun lasket todellisen viljelyalan ja kirjaat lisäykset, annos ei perustu pelkkään vuosittaiseen rutiiniin.
Komposti parantaa maata mutta tuo myös ravinteita
Komposti lisää kasvualustaan orgaanista ainesta, joka voi tukea mururakennetta ja veden pidättymistä. Vaikutus riippuu lähtömaasta ja kompostin laadusta: nopeasti kuivuva hiekkamaa, valmiiksi runsasmultainen penkki ja tiivistynyt kasvualusta eivät tarvitse samanlaista käsittelyä. Komposti ei yksin korjaa tiivistymistä, jos syynä on jatkuva tallaaminen, eikä se automaattisesti sovi koko kasvualustaksi. Ennen lisäystä kannattaa määrittää, tavoitellaanko parempaa rakennetta, orgaanisen aineksen lisäystä vai ravinteiden täydentämistä. Tutki rakennetta myös pinnan alta: mureneeko kostea maa kevyesti käsiteltäessä, jääkö siihen tiiviitä paakkuja ja missä juuret kasvavat? Yksittäinen kuiva pintakerros ei vielä kuvaa koko penkkiä. Jos ongelma rajoittuu kulkureitin vierelle, koko penkin kompostilisäys ei välttämättä kohdistu oikeaan tarpeeseen. Maanparannuksen onnistumista kannattaa arvioida rakenteen ja kastelun toimivuuden perusteella, ei vain tummemman värin tai rehevämmän kasvun avulla. Ravinteikasta kompostia ei ole järkevää lisätä rakenteen vuoksi niin paljon, että jonkin ravinteen määrä kasvaa tarpeettomaksi. Silloin on ensin selvitettävä tiivistymisen syy tai etsittävä ominaisuuksiltaan sopivampi maanparannusmateriaali. Myös sen soveltuvuus ja ravinnetiedot on tarkistettava; pelkkä nimitys maanparannusaine ei tarkoita ravinteetonta tuotetta.
Jokainen kompostilisäys tuo ravinteita myös silloin, kun tarkoitus on parantaa maan rakennetta. Kasvit ottavat osan ravinteista satoon, mutta eri ravinteet poistuvat eri tahdissa; osa voi jäädä penkkiin, kun lisäyksiä toistetaan. Siksi keväinen kompostikerros ei ole automaattinen huoltotoimi. Arvioi kompostin tarve yhdessä kasvualustan historian ja viljelykasvin kanssa. Jos kasvihuone on vasta hankintalistalla, Bloomcabin Prestige -kasvihuoneen pinta-alatiedot auttavat hahmottamaan kokonaismittakaavaa, mutta kompostimäärä lasketaan erikseen viljelypenkkien todellisesta pinta-alasta.
Kypsyys ei kerro ravinnepitoisuutta
Kypsässä kompostissa hajoaminen on edennyt niin pitkälle, että erä on yleensä tasaantunut, murumainen ja tuoksuu miedosti mullalta. Voimakas ammoniakin, happaman käymisen tai mädän haju antaa aiheen selvittää erän tilannetta ennen käyttöä. Muutama tunnistettava oksanpala tai kuori ei yksin todista erää keskeneräiseksi, sillä hitaasti hajoavia osia voi jäädä. Arvioi kokonaisuutta, älä yhtä merkkiä. Pelkkä viileys ei osoita kypsyyttä: myös kuivuminen tai kylmä ympäristö voi hidastaa hajoamista. Jos komposti on ostettu, tarkista käyttötarkoitus ja erän kypsyydestä annettu tieto. Itse tehdyn erän kohdalla huomioi myös, onko massa ehtinyt tasaantua viimeisen sekoittamisen jälkeen.
Kypsyys kertoo hajoamisen vaiheesta, ei kompostin ravinteiden tai liukoisten suolojen määrästä. Täysin maatunut erä voi silti sisältää pienelle taimelle tai valmiiksi lannoitetulle kasvualustalle liikaa ravinteita tai suoloja. Toisaalta toinen kypsä komposti voi sisältää vähemmän kasveille käyttökelpoisia ravinteita. Älä siis päätä käyttötapaa pelkän värin, tuoksun tai rakenteen perusteella. Jos erä yhä lämpenee selvästi tai haisee käymiseltä, siirrä käyttöä ja selvitä syy. Keskeneräinen hajoaminen voi jatkua penkissä ja vaikuttaa juuriston olosuhteisiin sekä ravinteiden saatavuuteen. Seulonta poistaa suuria kappaleita, mutta ei tee keskeneräisestä kompostista kypsää eikä vähennä liukoisten suolojen pitoisuutta luotettavasti. Myöskään sekoittaminen vanhaan multaan ei korvaa kypsyyden arviointia. Pidä käyttöön hyväksytty erä erillään tuoreesta kompostimassasta, jotta niiden ominaisuudet eivät sekoitu. Jos teet pienen koekylvön, käsittele sitä vain täydentävänä havaintona: hyvä itäminen ei kerro kaikkien ravinteiden määrää tai todista materiaalin sopivan pitkäaikaiseen käyttöön. Ostotuotteesta kannattaa pyytää selkeä tieto sekä kypsyydestä että suunnitellusta käyttökohteesta. Nämä tiedot vastaavat eri kysymyksiin kuin ravinneanalyysi, eikä yhtä niistä voi käyttää kaikkien muiden korvikkeena.
Lue kompostin analyysi ja selvitä sen alkuperä
Raaka-aineet vaikuttavat siihen, mitä komposti tuo kasvihuonepenkkiin. Kasvijätteestä, biojätteestä tai lantapohjaisesta materiaalista valmistettujen erien ravinneprofiilit voivat erota huomattavasti. Myös kosteus, sekoitussuhde ja kompostointitapa muuttavat pitoisuuksia. Selvitä, mistä erä on tehty, mihin käyttöön sitä suositellaan ja onko analyysi juuri kyseisestä tuotteesta tai erästä. Jos koostumus tai alkuperä jää epäselväksi, älä laske annosta yleisen ”kompostin” keskiarvon perusteella. Suoraan viljelypenkkiin tulevan materiaalin pitää soveltua siihen käyttötarkoitukseen; puuttuvat tiedot kannattaa pyytää toimittajalta.
Analyysistä kannattaa etsiä ainakin typen, fosforin ja kaliumin pitoisuudet sekä pH ja sähkönjohtavuus eli EC. Typen kokonaismäärä ei tarkoita, että kaikki typpi olisi heti kasvien käytettävissä: osa on orgaanisessa muodossa ja vapautuu hajotessa. Tarkista myös, ilmoitetaanko pitoisuudet kuiva-ainetta, tuorepainoa vai tilavuutta kohti. Kuiva-aineeseen perustuvaa lukua ei voi suoraan kertoa märän kompostin painolla. Jos raportissa käytetään prosentteja, grammoja kilogrammassa tai milligrammoja litrassa, varmista yksiköt ennen laskemista. Tarkista lisäksi, ilmoitetaanko fosfori ja kalium alkuaineina vai oksidimuodoissa; eri ilmoitustavat eivät anna sellaisinaan vertailukelpoisia lukuja. Pyydä tarvittaessa toimittajalta tai analyysipalvelusta tulkinta suunnitellulle annokselle. Näin saat selville, paljonko valittu määrä tuo kutakin ravinnetta, et vain sitä, onko komposti yleisesti ravinteikasta. Säilytä raportti yhdessä tuotteen käyttöohjeen kanssa ja tarkista, koskevatko ne samaa tuotetta ja erää. Vanha yleisanalyysi ei välttämättä kuvaa uutta raaka-aineseosta. Kasvihuoneen kokonaispinta-ala ei ratkaise näitä materiaalikysymyksiä. Tilavan kasvihuoneen kokovaihtoehtoja vertaillessa voit kuitenkin jo suunnitella, käytetäänkö kaikissa penkeissä samaa kompostierää vai pidetäänkö eri materiaalien käyttö ja seuranta erillään.
Laske määrä penkin, älä kasvihuoneen, pinta-alasta
Mittaa kompostia saavien penkkien pituus ja leveys ja laske pinta-alat yhteen. Vähennä kasvihuoneen kokonaisalasta käytävät ja muut alueet, joilla ei ole kyseistä kasvualustaa. Esimerkiksi neljä metriä pitkä ja 0,9 metriä leveä penkki on 3,6 neliömetriä. Jos käyttöohjeessa tai viljelysuunnitelmassa määritetty kerros olisi yhden senttimetrin paksuinen, sen tilavuus olisi 0,01 m × 3,6 m² eli 0,036 m³ eli 36 litraa. Tämä havainnollistaa laskutapaa, ei ole yleinen annossuositus.
Jos ohje ilmoittaa määrän kilogrammoina neliömetrille, käytä annettua yksikköä sellaisenaan. Tilavuuden muuttaminen painoksi edellyttää kyseisen erän irtotiheystietoa, ja myös kosteuden muuttuminen vaikuttaa painoon. Samankokoinen ämpärillinen eri kompostieriä voi siis painaa eri verran. Epäsäännöllinen penkki voidaan jakaa suorakulmaisiin tai muihin helposti mitattaviin osiin, joiden pinta-alat lasketaan yhteen. Korotetussa penkissä pintalisäys perustuu yläpinta-alaan, mutta koko täyttötilavuutta laskettaessa tarvitaan myös syvyys. Kirjaa laskelman rinnalle, onko kyse pintakerroksesta vai kasvualustaseoksen ainesosasta, jotta määriä ei myöhemmin sekoiteta. Mitta-astian voi kalibroida merkitsemällä siihen tunnetun tilavuuden; käytä täyttämisessä aina samaa tapaa ilman vaihtelevaa tiivistämistä. Jaa koko penkille laskettu määrä ensin sen eri osille. Näin ensimmäinen pääty ei saa suurinta osaa kompostista ja viimeinen vain jäljelle jäänyttä määrää. Varaa myös mahdollisuus säilyttää ylimääräinen komposti käyttöohjeen mukaisesti sen sijaan, että levittäisit koko ostetun määrän väkisin. Alumiinisten kasvihuoneiden mallivaihtoehtoja vertaillessa piirrä penkit ja käytävät mittakaavaan: ilmoitettu kasvihuoneala on vasta tilasuunnittelun lähtötieto, ei kompostin tilausmäärän peruste.
Tutki penkin nykyinen kasvualusta
Ennen uuden kompostin lisäämistä selvitä, mitä penkissä on jo. Kasvualusta-analyysi voi antaa tietoa esimerkiksi pH:sta, sähkönjohtavuudesta ja ravinteista; testin sisältö riippuu analyysipalvelusta. Jos kasvihuoneessa on eri multaa, eri-ikäisiä penkkejä tai alueita, joita on lannoitettu eri tavoin, pidä ne näytteenotossa erillään. Ota yhtenäisestä penkistä ohjeen mukaan useita osanäytteitä ja vältä aivan tuoretta kompostikasaa tai muuta poikkeavaa kohtaa. Noudata analyysipalvelun ohjeita näytteen syvyydestä ja pakkaamisesta, jotta tulos kuvaa tutkittavaa kasvualustaa.
Kasvualusta-analyysin tulkinta auttaa erottamaan rakenteen ja ravinteiden tarpeet toisistaan. Jos penkissä on jo runsaasti jotakin ravinnetta, samaa ravinnetta sisältävän kompostin lisääminen voi olla huono ratkaisu, vaikka maa tuntuisi rakenteeltaan heikolta. Tarkastele kompostin ja kasvualustan raportteja rinnakkain, mutta älä vertaa niiden lukemia suoraan, elleivät menetelmät ja ilmoitustavat ole vertailukelpoisia. Kasvualustan ravinnetulos ja kompostin kokonaisravinnepitoisuus voivat kuvata eri asioita. Kerro tulkitsijalle viljelykasvi, penkin käyttöhistoria ja suunniteltu lisäys. Myös pH vaikuttaa ravinteiden käyttökelpoisuuteen: kasvin heikko kasvu ei välttämättä tarkoita, että ravinteita pitäisi tuoda lisää. Jos laboratoriotulos on jo ennen lisäystä riittävä tai korkea, selvitä, onko kompostille muuta perusteltua tarvetta ja voiko sen täyttää ilman tarpeetonta ravinnekuormaa. Uuden penkin kohdalla huomioi myös ostetun mullan mahdollinen peruslannoitus. Tuore kasvualusta ei ole automaattisesti lannoittamaton. Seinäkasvihuoneen mallivaihtoehdot voi ottaa mukaan tilaluonnokseen samalla, kun nimeät suunnitellut penkit. Selkeät penkkitunnukset helpottavat näytteiden, tulosten ja kompostiannosten yhdistämistä oikeaan alueeseen myös myöhempinä vuosina.
Sovita komposti viljelykasvien tarpeisiin
Kasvin ravinnetarve muuttuu kasvilajin, kasvuvaiheen ja juuriston käytössä olevan tilan mukaan. Taimikasvatusvaiheen pieni juuripaakku ei tarvitse samaa käsittelyä kuin pitkään kasvava, satoa tuottava kasvi. Esimerkiksi tomaatin ja kurkun kaltaisten kasvien viljelysuunnitelmaa ei voi suoraan soveltaa salaatin tai taimikasvatuksen tarpeisiin. Suurempi ravinnetarve ei kuitenkaan tarkoita, että mikä tahansa komposti sopii tai että sitä voi lisätä rajatta. Valitse annos analyysitietojen ja kasville sopivan viljelyohjeen perusteella, älä pelkän kasvin nimen tai rehevyyden perusteella.
Jos kasvihuoneessa on useita kasviryhmiä, laadi kompostisuunnitelma penkki kerrallaan. Merkitse samaan suunnitelmaan myös mahdolliset peräkkäiset viljelykasvit. Keväällä annettu komposti kuuluu penkin ravinnetaustaan vielä silloin, kun ensimmäinen sato on korjattu ja tilalle istutetaan toinen kasvi; uusi istutus ei aloita ravinnetilannetta tyhjästä. Arvioi samalla, mitä muita ravinteita aiot antaa kasvukaudella. Kompostista tulevaa typpeä ei kuitenkaan voi vähentää muun lannoituksen tarpeesta kokonaismäärän perusteella, koska vapautuminen vaihtelee materiaalin ja kasvuolojen mukaan. Kasvikohtainen ohje ja analyysin tulkinta auttavat sovittamaan nämä yhteen. Ruukuissa, kasvatussäkeissä ja kiinteissä penkeissä juuriston käytössä oleva tilavuus on erilainen, joten yhtä pinta-alaan perustuvaa annosta ei voi siirtää niihin sellaisenaan. Pidä astiaviljelyn kasvualustaseokset erillisenä suunnitelmana, vaikka ne sijaitsisivat penkkien vieressä. Jos tarvitset kasvihuoneeseen sekä taimikasvatusalueen että satokasvien penkkejä, rajoitetun erän alumiinikasvihuoneiden kokovaihtoehdot tarjoavat vertailukohdan tilantarpeen hahmottamiseen. Tarkista valitun koon tarkat mitat ja sijoita eri viljelyalueet luonnokseen ennen hankintaa. Viljelytapojen erottaminen helpottaa myös sitä, ettei samaa kompostiseosta käytetä huomaamatta kaikkiin tarkoituksiin.
Levitä mitattu annos tasaisesti
Kun annos on päätetty, levitä se sille mitatulle alueelle, jota analyysi ja käyttöohje koskevat. Kompostin kasaaminen yhteen kohtaan tai taimien ympärille voi tehdä ravinnekuormasta epätasaisen. Pinnalle jättäminen ja kasvualustaan sekoittaminen ovat eri viljelytapoja; valitse menetelmä kasvualustan ja kompostin käyttösuosituksen mukaan. Noudata suunniteltua määrää ja mahdollista sekoitussyvyyttä sen sijaan, että lisäisit kompostia, kunnes pinta näyttää peittyneeltä. Jos penkissä kasvaa jo, vältä juuriston vaurioittamista ja kompostin kasaamista suoraan varsien tai lehtien tyvelle.
Komposti ei ole automaattisesti taimien kylvö- tai ruukkumulta. Soveltuvuus kasvualustaseoksen osaksi ja soveltuvuus penkin maanparannukseen ovat eri käyttötarkoituksia, ja valmistajan ohje voi koskea vain toista niistä. Tarkista siksi, mitä pakkauksessa mainittu sekoitussuhde tarkoittaa: osuutta koko seoksesta vai lisäystä jo olemassa olevaan multamäärään. Suunnittele levitys niin, että voit mitata annokset ennen työn aloittamista. Merkitse penkin osat tarvittaessa väliaikaisesti ja jaa niille lasketut määrät valmiiksi. Poista selvästi vieraat esineet ennen käyttöä, mutta älä pidä lajittelua takeena tuntemattoman materiaalin turvallisuudesta. Jos erän alkuperässä tai puhtaudessa on epäselvyyttä, selvitä se ennen levitystä. Pidä levityksen aikana käytävät vapaina ja komposti erillään niistä kasvualustoista, joihin sitä ei ole suunniteltu. T-muotoista kasvihuonetta harkittaessa tarkka pohjapiirros auttaa suunnittelemaan pääsyn eri penkkien äärelle. Tarkista kulkuaukkojen ja reittien mitat, jos komposti on tarkoitus tuoda sisään kärryllä tai suurissa astioissa. Mallin nimi ei yksin kerro, miten penkkien huolto onnistuu omassa suunnitelmassasi. Levityksen jälkeen kirjaa myös toteutunut määrä, jos se poikkesi laskelmasta.
Huomioi kastelu ja liukoisten suolojen kertyminen
Kasvihuoneen katto vähentää suoran sateen pääsyä penkkiin, joten ravinteita ja liukoisia suoloja ei huuhtoudu samalla tavalla kuin avomaalla. Kasteluvesi, komposti ja muut kasvualustaan lisätyt materiaalit vaikuttavat yhdessä siihen, mitä juuristo kohtaa. Sähkönjohtavuus eli EC kuvaa liukoisten suolojen kokonaismäärää, mutta ei kerro, mistä yksittäisestä suolasta tai ravinteesta lukema johtuu. Korkea lukema ei siksi yksin osoita kompostia syyksi. Jos tulos yllättää, tarkista myös näytteen tausta ja tarvittaessa kasteluveden tiedot.
Jos EC-tulos arvioidaan viljelykasville liian korkeaksi tai analyysi osoittaa ravinteiden kertymistä, jätä uusi kompostilisäys tekemättä, kunnes tilanne on selvitetty. EC kuvaa liukoisten suolojen vaikutusta johtavuuteen, mutta lukema riippuu myös näytteen valmistuksesta ja mittausmenetelmästä. Älä vertaa esimerkiksi eri uuttosuhteilla saatuja tuloksia toisiinsa tai käytä kompostiraportin lukemaa suoraan penkin raja-arvona. Pyydä analyysipalvelulta tulkinta juuri kyseiselle menetelmälle ja viljelykasville. Jos käytät omaa mittaria, varmista mittarin käyttö- ja kalibrointiohjeet sekä vertailukelpoinen näytteenotto. Kotimittaus voi auttaa seurannassa, mutta se ei selvitä yksittäisten ravinteiden pitoisuuksia. Älä yritä korjata tulosta toisella ravinteikkaalla materiaalilla tai summittaisella kastelun lisäämisellä. Mahdollista huuhtelutarvetta arvioitaessa on huomioitava veden laatu ja se, pääseekö ylimääräinen vesi poistumaan kasvualustasta. Ilman tätä tietoa runsas kastelu voi aiheuttaa uuden ongelman. Pyramidinmuotoisen kasvihuoneen kokovaihtoehtoja vertaillessa suunnittele myös, miten pääset ottamaan näytteet ja tarkistamaan kastelun eri puolilla penkkejä. Kasvihuoneen muoto tai kokonaispinta-ala ei itsessään kerro kasvualustan kuivatusratkaisusta; se kuuluu oman kasvatusjärjestelmän suunnitteluun.
Kirjaa kompostilisäykset penkkikohtaisesti
Kirjaa muistiin kompostin lähde tai tuotetiedot, erä, käyttöpäivä sekä lisätty määrä ja mittayksikkö. Merkitse myös, mihin penkkiin komposti meni, mitä siinä kasvatettiin ja mitä kasvualusta-analyysi kertoi. Lisää samaan seurantaan muut ravinteita tuovat materiaalit, kuten lannoitteet ja valmiit kasvualustat, jos niiden tiedot ovat saatavilla. Näin seuraavan annoksen suunnittelu ei perustu muistikuvaan siitä, lisättiinkö kompostia viime keväänä tai edellisen kasvin jälkeen. Eräkohtaiset merkinnät auttavat myös vertaamaan analyysitulosta siihen, mitä penkkiin todella lisättiin.
Vertaa seurantatuloksia samalla menetelmällä otettuihin näytteisiin ja pidä eri penkkien tiedot erillään, jos niiden historia poikkeaa. Merkitse näytteenottoajankohta suhteessa kompostilisäykseen ja viljelyvaiheeseen, sillä eri tilanteissa otetut näytteet eivät välttämättä kuvaa samaa lähtökohtaa. Kirjaa myös olennaiset muutokset kastelussa, viljelykasvissa ja kasvualustassa. Yksittäinen kasvukausi tai kasvin ulkonäkö ei kerro varmasti, johtuiko muutos kompostista vai jostakin muusta tekijästä. Hyödyllinen vuosiyhteenveto kertoo kunkin penkin kokonaislisäykset, analyysitulokset ja seuraavan kauden ratkaistavat kysymykset. Jos fosforin pitoisuus esimerkiksi nousee toistuvasti, arvioi ennen seuraavaa lisäystä, mistä sitä penkkiin tulee. Pelkkä kompostin vaihtaminen toiseen tuotteeseen ei vähennä kuormaa, jos uusi tuote tuo samaa ravinnetta yhtä paljon. Säilytä tuoteselosteet ja raportit niin, että löydät ne erän nimen perusteella. Säilytystilallisia alumiinikasvihuoneita vertaillessa tarkista erikseen säilytystilan mitat ja käyttötarkoitus. Älä päättele mallin nimestä, että tila sopii kompostin varastointiin. Kompostin säilytyspaikka valitaan materiaalin säilytysohjeen mukaan, ja varastoalue pidetään erillään kompostimäärän laskennassa käytettävästä viljelyalasta.
Liiallisen ravinnekuorman selvittäminen
Poikkeuksellisen rehevä lehtikasvu, heikentynyt kukinta tai lehtien reunojen vaurioituminen voivat liittyä liian suureen ravinne- tai suolakuormaan, mutta yksikään oire ei yksin todista syytä. Myös kastelu, lämpötila, juuriston kunto ja muut kasvualustan ominaisuudet vaikuttavat kasvien kasvuun. Siksi näkyvä oire ei ole peruste lisätä kompostia tai jotakin yksittäistä ravinnetta. Jos penkin kasvu muuttuu, kirjaa havainto, tarkista aiemmat lisäykset ja ota edustava näyte ennen kuin teet suuren muutoksen kasvualustaan.
Keskeytä epäilyn ajaksi uudet kompostilisäykset ja tarkista, mitä penkkiin on viimeksi tuotu. Jos käytössä on ollut sekä kompostia että lannoitteita, kokoa molempien määrät ja tuotetiedot samaan selvitykseen. Kerro analyysipalvelulle oireiden ajankohta, sijainti ja viljelykasvi. Jos vaurioita on vain yhdessä päädyssä, selvitä myös levityksen ja kastelun tasaisuus; koko penkin keskiarvonäyte voi peittää paikallisen poikkeaman. Kysy näytteenotosta ohje ennen oirealueen ja terveeltä näyttävän alueen yhdistämistä. Älä tee samanaikaisesti useita suuria muutoksia, joiden vaikutuksia olisi myöhemmin vaikea erottaa. Kun tulokset ovat käytettävissä, valitse toimenpide tunnistetun ongelman mukaan: korkea ravinnepitoisuus, epäsopiva pH ja kasteluun liittyvä häiriö eivät ole sama asia. Tuntemattoman kompostierän käyttöä kannattaa lykätä, kunnes sen ominaisuudet on selvitetty. Älä myöskään päätä koko kasvualustan vaihtamisesta pelkän rehevän kasvun perusteella. Seuranta voi osoittaa, että kompostilisäys on tarpeeton, vaikka muu penkin hoito jatkuu normaalisti. Seuraavan erän annos ratkaistaan uudelleen penkin tilanteen perusteella. Edellisen vuoden määrä ei ole oletusarvo, eikä käyttämättä jääneen kompostin vuoksi tarvitse lisätä penkin kuormaa.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä tunnistan kypsän kompostin?
Kypsä komposti on yleensä tasaantunutta ja murumaista ja tuoksuu miedosti mullalta. Voimakas ammoniakin, käymisen tai mädän haju antaa aiheen selvittää erän tilannetta. Pelkkä viileys ei todista kypsyyttä, sillä kuivuminen tai kylmyys voi hidastaa hajoamista. Tarkista myös tuotteen kypsyys- ja käyttötiedot; aistinvarainen arvio ei kerro ravinnepitoisuutta.
Voiko kompostia lisätä kasvihuonepenkkiin joka kevät?
Ei automaattisesti. Toistuva lisäys voi kasvattaa kasvualustan ravinne- tai suolakuormaa, vaikka komposti olisi kypsää. Päätä tarve penkin analyysin, kompostin ravinnetietojen, viljelykasvin ja aiempien lisäysten perusteella.
Riittääkö kompostin pH-tieto annoksen valintaan?
Ei. pH ei kerro, kuinka paljon kompostissa on esimerkiksi typpeä, fosforia tai kaliumia, eikä se yksin kuvaa liukoisten suolojen määrää. Tarkista analyysin ravinne- ja sähkönjohtavuustiedot sekä se, millä yksiköillä pitoisuudet ilmoitetaan.
Miten kompostimäärä lasketaan penkille?
Mittaa viljelypenkin pinta-ala ja laske se yhteen vain muiden kompostia saavien penkkien kanssa. Jos käyttöohje antaa kerrospaksuuden, kerro pinta-ala paksuudella ja muunna tulos litroiksi. Painoon perustuvaa ohjetta ei pidä muuntaa tilavuudeksi ilman kompostin tiheystietoa.
Mitä teen, jos kasvualustan sähkönjohtavuus on korkea?
Jos tulos arvioidaan viljelykasville liian korkeaksi, älä lisää kompostia ennen syyn selvittämistä. Sähkönjohtavuus kuvaa liukoisten suolojen vaikutusta, ei yksittäisen ravinteen pitoisuutta. Tulkinta riippuu myös mittausmenetelmästä. Tarkista tarvittaessa kasteluveden ja kompostin tiedot ja pyydä analyysipalvelulta kasvikohtainen tulkinta.
Komposti sopii kasvihuonepenkkiin silloin, kun sen tehtävä, laatu ja määrä ovat tiedossa. Kypsyys on vasta lähtöehto: analyysi kertoo, mitä komposti tuo, kasvualustan tutkimus näyttää, mitä penkissä jo on, ja mitattu penkkiala auttaa laskemaan käytetyn määrän. Kun lisäät kompostia tarpeeseen etkä kalenterin mukaan ja seuraat eri penkkejä erikseen, maanparannus ei muutu huomaamatta ylimääräiseksi lannoitukseksi.
