Paksoin kasvatus kasvihuoneessa: kylvöt viileään aikaan
Kasvatusopas
Paksoi on nopeakasvuinen lehtivihannes, mutta kasvihuone ei automaattisesti tee siitä ympärivuotista viljelykasvia. Suomessa kasvun ajoittamista vaikeuttavat kevään kylmät yöt, keskikesän kuumuus ja syksyllä vähenevä valo. Paksoi viihtyy viileässä ja tasaisen kosteassa kasvualustassa, mutta liian kylmät tai kuumat olot sekä kuivuus voivat edistää ennenaikaista kukintaa. Siksi ratkaisevaa ei ole yksi kiinteä kylvöpäivä, vaan kasvihuoneen todellisten olojen, lajikkeen ja kasvunopeuden seuraaminen. Tässä oppaassa käydään läpi kevät- ja syyskylvö, kukintaan menon riskin vähentäminen ja sadonkorjuun ajoitus.
Paksoi kasvaa parhaiten viileässä, tasaisessa säässä
Paksoi (Brassica rapa subsp. chinensis) kasvatetaan tavallisesti lehtiruusukkeena ja korjataan ennen kukkavarren venymistä. Se kasvaa parhaiten viileässä, mutta mahdollisimman kylmä ei ole tavoite: kasvun pitää jatkua tasaisesti. Lämmittämätön kasvihuone suojaa tuulelta ja sateelta ja voi pidentää kevään ja syksyn viljelyjaksoa, mutta se ei pidä lämpöä tasaisena. Aurinkoisena päivänä ilma voi lämmetä nopeasti, ja selkeänä yönä sisätila voi viiletä lähelle ulkoilmaa. Seuraa oloja kasvuston korkeudelta, älä vain oven vierestä, ja huomioi sekä päivän että yön vaihtelut. Päivän lämmin ilma ei takaa, että taimi olisi ollut yön yli suojassa kylmältä.
Kasvihuoneesta on eniten hyötyä, kun se tarjoaa paksoille sopivan kasvupaikan kevään tai syksyn viileänä jaksona. Pelkkä katettu tila ei tee ympärivuotisesta kasvatuksesta realistista. Suomessa kevään ja loppukesän lämpöolot ovat usein keskikesää maltillisemmat, mutta paikallinen sää, varjoisuus ja tuuletus vaikuttavat kasvupaikkaan. Talvella myös vähäinen luonnonvalo rajoittaa kasvua: lämmitys ei yksin ratkaise tätä ongelmaa. Erota siksi toisistaan aktiivinen kasvatus ja jo kehittyneen sadon pitäminen korjuukuntoisena. Kasvutilaa arvioidessa laske penkkien, käytävien ja taimikasvatuksen tilantarve erikseen. Rajoitetun erän alumiinisten kasvihuoneiden kokovaihtoehdot ovat ilmoitettujen tietojen mukaan 3,77–28,08 m². Paksoille ei tarvitse varata koko kasvihuonetta, jos tavoitteena on muutama ruusuke kerrallaan. Rajaa ensin sellainen viljelyalue, jonka sato tulee käytettyä, ja suunnittele kylvöerät sen mukaan. Mittaa myös hoitoon tarvittava tila: kastelun, harvennuksen ja korjuun pitää onnistua kulkematta penkissä. Jos kasvatat paksoita laatikossa, sen paikkaa on helpompi suunnitella, mutta täytetyn laatikon siirtely ei välttämättä ole käytännöllistä. Valitse siis paikka ennen kylvöä. Kasvihuoneen kokonaispinta-ala on vertailun lähtökohta, ei tieto viljelyalasta tai sisätilan lämpöoloista.
Kevätkylvössä ratkaisevat maan lämpeneminen ja kylmäjaksot
Kevätkylvön sopiva hetki on sellainen, jolloin kasvualusta on sulanut ja kasvi pääsee kasvuun, mutta nuoret taimet eivät altistu pitkälle kylmäjaksolle. Kalenteripäivä ei yksin kerro, onko maa riittävän lämmin: kasvualusta lämpenee ilmaa hitaammin, ja penkin varjoisuus vaikuttaa siihen. Seuraa ilman ja maan oloja useampana päivänä sekä tarkista yöennuste. Yksittäinen viileä yö ei automaattisesti pilaa kylvöä, mutta pitkään kylmässä pysähtynyt taimi voi olla herkempi kukintaan virittymiselle. Tee ensin pieni kylvöerä ennen kuin täytät koko penkin. Minimi- ja maksimilämpömittari auttaa erottamaan yön alimman lämpötilan päivän lämpöhuipusta. Sijoita mittari kasvuston lähelle valmistajan ohjeen mukaan, jotta suora auringonpaiste ei vääristä havaintoa. Kirjaa samalla, milloin siemenet itävät ja alkavatko taimet kasvattaa uusia lehtiä. Näin et arvioi kylvön onnistumista pelkän lämpimän iltapäivän perusteella. Jos maa on edelleen kylmä ja märkä, lykkää seuraavaa erää mieluummin kuin kylvät lisää pysähtyneen kasvuston viereen. Harsosta voi olla apua tilapäisessä suojauksessa, mutta senkään varaan ei pidä laskea pakkasettomia öitä. Tarkista myös harson alla olevat olot aurinkoisena päivänä.
Kevään edetessä kylmien öiden rinnalle tulevat aurinkoisten päivien lämpöhuiput. Liian aikainen ja liian myöhäinen kylvö voivat siis molemmat aiheuttaa ongelmia: aluksi kasvu voi pysähtyä kylmään, myöhemmin kuumuus ja kasvualustan kuivuminen voivat lisätä kukintaan menon riskiä. Jaa kylvö useampaan erään, niin yhden erän epäonnistuminen ei ratkaise koko satoa. Penkkien sijoittelua suunnitellessa T-muotoisen kasvihuoneen kokoluokka on yksi vertailukohta: ilmoitetut pinta-alat vaihtelevat 16,52–30 m²:n välillä. Piirrä suunnitelmaan erilliset paikat ensimmäiselle kylvölle ja myöhemmille erille. Näin seuraava kylvö ei edellytä edellisen sadon korjaamista ennen aikojaan.
Syyskylvö tehdään ennen kuin valo ja lämpö vähenevät liikaa
Loppukesän kylvössä paksoi pääsee kasvamaan kohti viileämpää vuodenaikaa, mutta samalla valo ja lämpö vähenevät ja lehtien kasvu hidastuu. Kylvä siis niin ajoissa, että lajikkeen ilmoittamalle kasvuajalle jää liikkumavaraa ennen pitkien viileiden jaksojen alkamista. Siemenpussin kasvuaika on arvio, sillä kasvihuoneen lämpö, varjo ja taimien lähtökoko muuttavat kasvunopeutta. Jos kylvät hyvin myöhään, ruusuke ei ehkä ehdi kasvaa täysikokoiseksi, vaikka katettu tila pidentäisi kautta jonkin verran. Suunnittele syyskylvö sadonkorjuusta taaksepäin: päätä ensin, haluatko pieniä lehtiä vai kokonaisia ruusukkeita, ja varaa aikaa juuri tähän tavoitteeseen. Älä laske keväällä havaittua kasvunopeutta sellaisenaan syksyn aikatauluksi. Myöhemmän kylvöerän kasvu voi hidastua niin paljon, ettei se saavuta aiempaa erää samalla aikavälillä. Jos kesäkasvi vie penkin vielä suunniteltuna kylvöaikana, voit aloittaa pienen taimierän erillisissä astioissa. Tee tämä vain, jos taimille on tiedossa istutuspaikka ennen niiden ahtautumista. Syksyn viimeinen erä kannattaa mitoittaa varovaisesti: pieni lehtisato voi olla käyttökelpoinen tavoite, vaikka täysikokoisille ruusukkeille ei enää näyttäisi olevan riittävästi kasvuaikaa.
Tarkista syksyllä erityisesti yöoloja ja arvioi, miten paljon aikaa kasvustolla on ennen kasvun selvää hidastumista. Pieni, varhain kylvetty erä ehtii usein kehittyä luotettavammin kuin suuri kylvö, joka tehdään vasta penkin vapauduttua. Jos kasvihuoneessa kasvaa muita kasveja, varaa paksoille oma valoisa kohta ja huomioi niiden varjostus. Pyramidikasvihuoneen kokovaihtoehdot kattavat ilmoitettujen tietojen mukaan 5,53–18,9 m². Kun hahmottelet pohjapiirrokseen paksoin paikkaa, merkitse myös korkeiden kesäkasvien sijainti ja niiden arvioitu poistamisajankohta. Näin näet, vapautuuko paksoille ajoissa sekä tilaa että valoa. Jätä kulkureitti vapaaksi myös kesäkasvien poistamista varten, jotta niiden nostaminen ei vahingoita jo istutettuja paksoita.
Mikä saa paksoin tekemään kukkavarren?
Paksoin lehtisato korjataan ennen kuin kasvi siirtyy kukintaan. Kukkavarsi voi muodostua jo saman kasvukauden aikana, joten sitä ei kannata pitää pelkästään pitkään penkissä olleen kasvin ongelmana. RHS:n paksoin kasvatusohjeen mukaan liian kuumat tai kylmät olot sekä kuivuus voivat laukaista ennenaikaisen kukinnan, etenkin kun kasveja kasvatetaan täysikokoisiksi. Viileä kasvihuone ei siis aina suojaa kukintaan menolta, jos taimet joutuvat kylmään ja niiden kasvu hidastuu. Tavoitteena on lehtien tasainen kasvu, ei mahdollisimman kylmä kasvupaikka. Kukkavarren alku pitää erottaa tavallisista uusista lehdistä: ruusukkeen keskusta kasvaa normaalistikin, mutta kukintaan siirtyessä keskivarsi alkaa kohota ja siihen kehittyy nuppuja. Lehtiruotien pituus tai lajikkeelle ominainen avoin kasvutapa eivät yksin osoita kukintaa. Tarkista epäilyttävä kasvi uudelleen seuraavien päivien aikana ja vertaa sitä saman erän muihin taimiin. Jos useampi taimi alkaa kukkia yhtä aikaa, käy läpi erän aiemmat kasvuolot ennen seuraavan kylvön ajoittamista. Näin erotat yksittäisen kasvin poikkeavan kehityksen koko erää koskevasta ongelmasta.
Pelkästä kukkavarresta ei voi päätellä, mikä kasvatusoloissa meni pieleen. Vertaa kylvöpäivää, lämpötilahavaintoja ja kastelua: jäikö taimi pitkäksi aikaa kylmään, kuumeniko kasvihuone tai pääsikö maa kuivumaan? Lajikkeiden kukinnankestävyydessä on eroja, joten yhden erän perusteella ei kannata hylätä paksoin kasvatusta kokonaan. Älä myöskään odota kukkavarren poistamisen tuottavan uutta täysikokoista lehtiruusuketta. Korjaa käyttökelpoinen sato pian kukinnan alettua ja tarkista saman kylvöerän muut kasvit, sillä nekin voivat olla lähellä kukintaa. Seuraavaa erää varten muuta havaintojen perusteella kylvöajankohtaa, lajiketta tai hoitoa sen sijaan, että toistaisit saman kylvön muuttumattomissa oloissa.
Lajike ja pienet kylvöerät helpottavat ajoitusta
Valitse siemenpussista lajike, jonka kylvöohje sopii suunnittelemaasi kevät- tai syyskasvatukseen. Jos lajikekuvauksessa mainitaan hidas kukintaan meno tai kukinnankestävyys, ominaisuus voi olla hyödyllinen etenkin keväällä, mutta se ei poista sopivien olojen tarvetta. Tarkista myös, korjataanko lajike nuorena vai täysikokoisena ruusukkeena ja mistä ilmoitettu kasvuaika lasketaan. Älä vertaa kahden lajikkeen kypsymisaikoja suoraan, jos toinen luku koskee taimien istutusta ja toinen suorakylvöä. Pienikokoisena korjattava paksoi voi sopia rajattuun penkkitilaan paremmin kuin lajike, jonka tavoitekoko on suuri. Valitse korjuukoko myös keittiön tarpeiden mukaan: useita pieniä ruusukkeita voi olla helpompi käyttää kuin suuri, kerralla valmistuva erä. Jos kokeilet kahta lajiketta, kylvä ne samaan aikaan ja mahdollisimman samanlaisiin oloihin. Muuten lajikkeen vaikutusta on vaikea erottaa kylvöajan tai kasvupaikan vaikutuksesta. Merkitse pakkauksen lajikenimi ja kylvöohje talteen, sillä pelkkä nimitys paksoi ei kerro yksittäisen lajikkeen kasvutavasta. Ensimmäisessä kokeilussa pieni vertailuerä riittää; koko viljelyalaa ei tarvitse varata vielä tuntemattomalle lajikkeelle. Myöhempiä kylvöjä voi lisätä havaintojen ja todellisen sadontarpeen perusteella.
Kylvä siemenpussi useassa erässä sen sijaan, että kylväisit kaiken yhdellä kertaa. Esimerkiksi noin viikon tai kahden väli voi toimia lähtökohtana, jos lämpöolot ovat edelleen sopivat; väliä ei kannata noudattaa sokeasti kylmässä tai helteisessä jaksossa. Merkitse kylvöpäivä, lajike ja sääolot muistiin, jotta näet, mikä erä lähti kasvuun parhaiten. Jos tarvitset kasvihuoneeseen myös säilytystilaa, selvitä, miten se vaikuttaa viljelyalueeseen: alumiinisia kasvihuoneita säilytystilalla on ilmoitettu 5,52–28,08 m²:n kokoluokissa. Tarkista valitun mallin mitat ja se, mitä ilmoitettu pinta-ala sisältää.
Suorakylvö vai taimikasvatus?
Suorakylvö sopii, kun penkki on valmis ja kasvualusta riittävän lämmin. Kylvä siemenpussin ohjeen mukaan matalaan vakoon tai yksittäisiin kylvökohtiin ja pidä pinta tasaisen kosteana itämisen ajan. Kun taimet ovat nousseet, harvenna ne lajikkeen ja tavoitellun sadon mukaan. Pienelle lehtisadolle kasvit voivat olla lähempänä toisiaan kuin suuriksi ruusukkeiksi kasvatettavina. Älä jätä kylvöä kuivumaan tai anna nuorten taimien peittyä rikkakasveihin: molemmat hidastavat kasvua ja vaikeuttavat sen arviointia. Merkitse rivit heti kylväessä, jotta erotat kylvöalueen tyhjästä penkistä myös ennen taimettumista. Kastele hienojakoisesti, ettei vesi siirrä siemeniä tai paina niitä syvemmälle. Harvenna ajoissa, ennen kuin taimien lehdet ja juuret ovat tiiviisti lomittuneet. Lähekkäin kasvavista taimista voi poistaa ylimääräiset leikkaamalla ne maanrajasta, jolloin jäljelle jäävän taimen juuristoa ei tarvitse häiritä. Jos rivi taimettuu epätasaisesti, arvioi jälkikylvön tarve erikseen: myöhemmin kylvettyjen kasvien korjuu ei välttämättä osu samaan aikaan muiden kanssa. Pieni aukko ei haittaa viljelyä, jos jäljellä oleville ruusukkeille jää samalla enemmän kasvutilaa. Tasainen taimiväli on hyödyllisempi tavoite kuin mahdollisimman täysi rivi.
Taimikasvatus auttaa aloittamaan kylvön erillään lopullisesta penkistä, mutta liian aikaisin kylvetyt taimet voivat kasvaa astiassa ahtaiksi ennen sopivaa istutusaikaa. Käytä taimikasvatukseen kennoja tai ruukkuja ja siirrä taimi varovasti ehjän juuripaakun kanssa. Totuta se vähitellen kasvihuoneen oloihin, etenkin jos kylvö on tehty lämpimässä sisätilassa. Kun arvioit taimille ja myöhemmälle kasvustolle tarvittavaa tilaa, Prestige-kasvihuoneen kokovaihtoehdot ovat ilmoitettujen tietojen mukaan 3,77–28,08 m². Merkitse tilasuunnitelmaan taimien paikka ja ajankohta, jolloin ne siirtyvät penkkiin. Taimipöytä voi palvella muitakin kylvöjä paksoin istutuksen jälkeen. Varaa taimille valoisa paikka, jossa pystyt tarkistamaan jokaisen kennon kosteuden ja käsittelemään taimia nostamatta koko tarjotinta pois.
Kasvualusta, kastelu ja taimiväli
Paksoi kasvaa parhaiten ravinteikkaassa kasvualustassa, joka pidättää kosteutta mutta ei jää vetiseksi. Paranna penkkiä tarvittaessa kypsällä kompostilla ennen kylvöä ja poista suuret kivet sekä rikkakasvit. Ruukussa tai laatikossa kasvualusta kuivuu usein penkkiä nopeammin, joten kosteutta pitää tarkkailla säännöllisesti. Kastele tarpeen mukaan kasvin juurelle ja pyri tasaiseen kosteuteen: pitkä kuiva jakso voi pysäyttää kasvun, kun taas jatkuvasti märkä maa haittaa juuria. Kasvihuoneen lämpimät päivät voivat lisätä veden tarvetta, vaikka ulkona olisi viileää. Älä päättele kastelutarvetta vain maan pinnan väristä, vaan tunnustele kosteutta myös pinnan alta vahingoittamatta juuria. Astiassa tarkista, että ylimääräinen vesi pääsee poistumaan eikä ruukku jää seisomaan veteen. Taimien kasvaessa kastelutarve muuttuu, joten kylvövaiheessa toimiva rytmi ei välttämättä riitä suurille ruusukkeille. Jos kasteluvesi valuu nopeasti kuivuneen kasvualustan ohi, anna vettä rauhallisesti useammassa erässä ja tarkista, että juuristoalue kostuu. Pyri hoitamaan sama kylvöerä mahdollisimman tasaisesti: penkin toisesta päästä kuivunut ja toisesta märkä kasvusto kehittyy epätasaisesti. Tämä vaikeuttaa myös yhteisen korjuuajankohdan arviointia. Lehtien nuutuminen ei yksin kerro, johtuuko ongelma kuivuudesta vai muusta kasvun häiriöstä.
Jätä kasveille niiden lopullisen koon mukaan riittävästi tilaa, jotta lehtiruusukkeet eivät kasva aivan kiinni toisiinsa ja sadon korjaaminen onnistuu. Noudata lajikkeen siemenohjetta, sillä taimiväli riippuu siitä, tavoitellaanko pieniä lehtiä vai suurempia ruusukkeita. Ravinteikkaassa maassa lisälannoitusta ei tarvita automaattisesti joka kastelukerralla; käytä mahdollisia lannoitteita niiden käyttöohjeen mukaan. Pinta-alan vertailuun voi ottaa mukaan myös alumiiniset kasvihuoneet, joiden ilmoitetut kokoluokat ovat 3,77–28,08 m². Laske kylvettävien kasvien määrä suunnitellun penkkipituuden ja lajikkeen taimivälin perusteella. Jätä penkin reunaan sen verran tilaa, etteivät täysikokoisten kasvien lehdet ulotu kulkureitille tai jää kastelukannun tielle.
Kasvihuoneen kuumuutta hallitaan tuuletuksella
Kasvihuoneen lämpö voi aurinkoisena päivänä nousta nopeasti, vaikka ulkoilma olisi viileä. Tarkista sisäilma säännöllisesti ja tuuleta ennen kuin tila ehtii kuumentua liikaa. Avaa ovia tai tuuletusaukkoja sään mukaan, mutta vältä altistamasta nuoria taimia äkilliselle kylmälle vedolle. Kasvihuoneen olot voivat muuttua myös penkin eri osissa: aurinkoinen seinusta, varjoinen nurkka ja tiheän kasvuston alusta eivät välttämättä ole samanlaisia. Sijoita paksoi paikkaan, jossa se saa kasvuun riittävästi valoa mutta ei jää muiden kasvien varjoon. Mieti ilmanvaihdon käytännön järjestelyt ennen kylvöä, jos et pääse käymään kasvihuoneessa päivisin. Pelkkä aamulla tehty lämpötilan tarkistus ei kerro iltapäivän oloista. Mahdollisten automaattisten avaajien yhteensopivuus ja toiminta on tarkistettava valitun kasvihuoneen ja laitteen tiedoista; niitä ei voi olettaa kuuluvan mallin varustukseen. Seuraa myös, väheneekö kuumuus todella avaamisen jälkeen. Tiheä kasvusto tai aukkojen eteen sijoitetut tavarat voivat vaikeuttaa ilman liikkumista. Syksyllä ilmanvaihdon tehtävä ei ole vain viilentää, vaan myös auttaa kosteuden hallinnassa. Sovita tuuletus kuitenkin ulkosäähän, jotta kasvuston lämpö ei laske tarpeettomasti juuri silloin, kun kasvu on muutenkin hidasta.
Tilapäinen varjostus voi helpottaa kaikkein kuumimpina päivinä, mutta liian vähäinen valo hidastaa lehtisadon kasvua, joten varjostusta ei pidä pitää jatkuvasti paikallaan. Jos harkitset seinäkasvihuonetta, selvitä ensin seinän suunta, varjostus ja tuuletuksen järjestyminen siinä paikassa, johon kasvihuone tulisi. Seinä ei yksin takaa tasaista lämpöä. Seinäkasvihuoneita on tarjolla 3,69–14,34 m²:n ilmoitetuissa kokoluokissa; tarkista valitun mallin mitat ja tuotetiedot sekä arvioi kasvupaikan valoisuus erikseen. Seuraa varjoa eri vuorokaudenaikoina. Aamulla valoisa paikka voi jäädä iltapäivällä rakennuksen tai puiden varjoon, jolloin lisävarjostusta ei ehkä tarvita.
Korjaa paksoi ennen kukkavarren venymistä
Seuraa ruusukkeen kokoa ja siemenpussissa ilmoitettua kasvuaikaa, mutta arvioi kasvia myös itse: viileässä tai varjoisassa kohdassa kehitys voi olla hitaampaa kuin lämpimässä, valoisassa paikassa. Nuoria lehtiä voi poimia tarpeen mukaan, jos tavoitteena on pieni lehtisato. Täysikokoisen ruusukkeen voi leikata tyvestä, kun lajikkeelle sopiva koko on saavutettu. Älä odota kasvuston täydellistä samankokoisuutta, jos osa kasveista alkaa kasvattaa keskeltä pitkää vartta. Korjaa ensin pisimmälle kehittyneet ruusukkeet ja anna pienempien jatkaa kasvua, jos olot ovat niille edelleen sopivat.
Kukkavarren noustessa lehtien rakenne ja maku voivat muuttua, joten arvioi käyttökelpoisuus ajoissa sen sijaan, että odottaisit kasvuston kasvavan vielä paljon. Jos kasvihuoneessa viljellään useita eri kasveja, paksoin kasvatusjakso voi vapauttaa penkin myöhempään käyttöön. Kirjaa, milloin se tyhjenee ja mitä seuraavaksi kylvetään. Suuri kasvihuone ei ole paksoin edellytys: Orangeria-kasvihuoneen pinta-alavaihtoehdot ovat ilmoitettujen tietojen mukaan 47–70 m², joten niiden vertailu kannattaa tehdä koko viljelysuunnitelman eikä yhden lehtivihanneksen perusteella. Tilantarve määräytyy kylvöerien määrän sekä penkkien ja kulkureittien sijoittelun mukaan. Korjaa sato puhtaalla terävällä välineellä ja vältä mullan joutumista lehtiruotien väliin. Tarkista samalla ruusukkeen sisäosat ja poista selvästi vaurioituneet lehdet. Älä jätä korjattuja ruusukkeita lämpimään kasvihuoneeseen odottamaan käyttöä, vaan vie ne viileään ja käytä mahdollisimman pian. Jos satoa valmistuu enemmän kuin tarvitset, aikaista osan korjuuta mieluummin kuin annat koko erän vanheta penkissä. Ensimmäisen kasvatuksen jälkeen vertaa korjattua määrää siihen, mitä todella käytit. Seuraavan erän kokoa voi pienentää tai kylvöväliä pidentää tämän tiedon perusteella. Sadon tasainen käyttö on pienessä kotiviljelyssä usein hyödyllisempi tavoite kuin kaikkien ruusukkeiden suurin mahdollinen koko.
Tarkkaile tuholaisia ja vaihda kasvupaikkaa
Kasvihuone ei sulje pois paksoin tuholaisia. Tarkista lehtien alapinnat ja kasvupiste säännöllisesti reikien, toukkien, kirvojen ja muiden vaurioiden varalta; myös etanat voivat päästä suojaisaan tilaan. Pienessä kasvustossa tuholaisen voi usein havaita helpoimmin, kun lehtiä nostaa ja katsoo myös ruusukkeen sisään. Torjuntaverkko voi estää joidenkin tuholaisten pääsyä kasveihin, jos se asetetaan paikoilleen ajoissa, mutta sen ei pidä estää kasvihuoneen ilmanvaihtoa. Poista pahoin vioittuneet lehdet ja tarkkaile, leviääkö vaurio uusiin kasveihin.
Kasvihuoneen penkissä kannattaa välttää paksoin ja muiden kaalikasvien kasvattamista toistuvasti samassa maassa. Viljelykierto voi vähentää joidenkin kaalikasvien tautien ja tuholaisten kertymistä, mutta se ei takaa ongelmien loppumista. Poista sadonkorjuun jälkeen kasvinjätteet ja kitke lähistöltä ristikukkaiset rikkakasvit, jotka voivat ylläpitää tuholaisia. Jos kasvatat paksoita astiassa, arvioi kasvualustan kunto ennen seuraavaa kylvöä. Merkitse penkkisuunnitelmaan myös muut kaalikasvit: kasvilajin vaihtaminen paksoista esimerkiksi kyssäkaaliin ei ole kiertoa toiseen kasviheimoon. Pienessä kasvihuoneessa vaihtoehtona voi olla paksoin kasvattaminen erillisessä astiassa, jos penkkikiertoa on vaikea järjestää. Se ei kuitenkaan estä ilmasta tai ympäristöstä tulevia tuholaisia. Jos useita kasveja kuihtuu kosteasta maasta huolimatta tai juurissa näkyy poikkeavia muutoksia, selvitä syy ennen kasvualustan uudelleenkäyttöä. Pelkkä lannoittaminen tai uuden multakerroksen lisääminen ei ratkaise mahdollista kasvitaudin ongelmaa. Pidä kylvöerät ja lajikkeet merkittyinä sekä ota havaituista vaurioista kuvat. Näin voit verrata, liittyykö heikko kasvu yhteen kasvupaikkaan, tiettyyn kylvöajankohtaan vai koko kasvihuoneen oloihin, ja tarvittaessa pyytää neuvoa oireiden tunnistamiseen.
Usein kysyttyä
Milloin paksoi kannattaa kylvää kasvihuoneeseen?
Keväällä, kun pitkät kylmät jaksot ovat harventuneet, tai loppukesällä, kun kasvuun on vielä riittävästi lämpöä ja valoa. Sopiva ajankohta riippuu kasvihuoneesta, paikkakunnan säästä ja lajikkeen kasvuajasta, joten kiinteä kylvöpäivä ei sovi kaikkialle.
Miksi paksoi tekee kukkavarren ennen kuin ruusuke on kasvanut suureksi?
Liian kuumat tai kylmät olot sekä kuivuus voivat aiheuttaa ennenaikaista kukintaa, etenkin kun paksoita kasvatetaan täysikokoiseksi. Lajikkeiden kukinnankestävyydessä on eroja. Tarkista erän lämpöolot ja kastelu, mutta älä päättele yhtä varmaa syytä pelkän kukkavarren perusteella.
Tarvitseeko paksoi lämmitetyn kasvihuoneen?
Ei välttämättä. Lämmittämätön kasvihuone voi sopia kevään ja syksyn kasvatukseen, kun olosuhteet ovat sopivat. Se ei kuitenkaan takaa pakkasettomia öitä tai tasaista lämpöä, eikä valo riitä hyvään kasvuun kaikkina talvikuukausina.
Voiko paksoin esikasvattaa sisällä?
Voi. Kylvä siemenet kennoihin tai pieniin ruukkuihin, jotta taimet on helppo siirtää juuripaakku ehjänä. Älä pidä taimia pitkään pienessä astiassa äläkä siirrä niitä suoraan lämpimästä tilasta kylmään kasvihuoneeseen totuttamatta.
Voiko kukkavarren tehneen paksoin vielä korjata?
Voit korjata lehdet, jos ne ovat vielä hyvälaatuisia, mutta kukkavarren venyessä kasvin rakenne ja maku voivat muuttua. Korjaa käyttökelpoinen sato pian ja kylvä uusi erä vain, jos kasvukauden olot sopivat siihen.
Paksoin kasvatus kasvihuoneessa onnistuu parhaiten, kun kylvöt osuvat viileään jaksoon, jossa lämpöä ja valoa riittää silti tasaiseen kasvuun. Keväällä seuraa sekä kylmiä öitä että aurinkoisten päivien kuumuutta, syksyllä jätä lajikkeelle tarpeeksi aikaa ennen kasvun hidastumista. Kukintaan menon riskiä voi vähentää sopivalla lajikkeella ja tasaisilla kasvuoloilla. Pienet kylvöerät auttavat sovittamaan sadonkorjuun sekä säähän että omaan käyttöön. Kasvihuoneen suoja auttaa ajoittamaan viljelyä, mutta kasvin kehitys ja todelliset kasvuolot ratkaisevat, milloin sato on parhaimmillaan.
