Kasvihuonetomaatti kukkii, mutta raakileita ei muodostu – mitä tarkistaa?
Kasvihuoneen tomaatit
Kasvihuonetomaatti kukkii, mutta kukkien tilalle ei kehity pieniä vihreitä raakileita? Kaikki kukat eivät hedelmöity, eikä yksittäinen pudonnut kukka vielä kerro sadon epäonnistumisesta. Etsi syytä järjestyksessä: tarkista ensin kukan tyvi, seuraa lämpötilaa kukinnan aikaan ja arvioi pölyttymisen edellytyksiä, ilmankosteutta sekä kasvin vointia. Oireet voivat näyttää samanlaisilta, joten yksi havainto harvoin varmistaa syyn.
Kukan tyvi paljastaa, onko raakile alkanut kasvaa
Katso ensin kukkaterttua läheltä. Tomaatin terälehdet lakastuvat kukinnan jälkeen joka tapauksessa, joten niiden kuivuminen ei yksin tarkoita, että pölytys olisi epäonnistunut. Pölyttyneen kukan tyvessä oleva pieni vihreä sikiäin alkaa kasvaa raakileeksi, ja kukkaperä pysyy yleensä vihreänä. Jos kukka kuivuu ja putoaa eikä sen tyvi suurene, hedelmänalku ei ole lähtenyt kehittymään. Vastikään auennutta kukkaa ei silti kannata arvioida heti: muutoksen havaitsemiseen tarvitaan aikaa. Erota tarkastelussa toisistaan nuppu, avoin kukka ja kukinnan ohittanut kukka. Niiden vertaaminen keskenään samalla hetkellä voi antaa väärän kuvan kehityksestä. Valitse seurantaan muutama avoin kukka ja katso myöhemmin juuri niiden tyveä. Tavoitteena on havaita suureneminen, ei pelkästään terälehtien värin tai asennon muutos.
Tarkastele useampaa kukkaa ja mielellään myös eri kukkaterttuja. Jos vain muutama kukka putoaa mutta muualla näkyy kasvavia raakileita, kyse voi olla yksittäisistä hedelmöittymättä jääneistä kukista. Jos taas kukkia putoaa laajasti eikä yhdestäkään tule raakiletta, syytä kannattaa etsiä kasvuoloista. Ota kuva koko kasvista, kukkatertusta ja yhdestä kukasta lähietäisyydeltä. Merkitse kuvan yhteyteen päivämäärä ja sijainti kasvihuoneessa. Valokuva auttaa vertailemaan oireen etenemistä, mutta se ei yksin paljasta siitepölyn kuntoa tai juuriston tilaa. Kuvaa seurattava terttu mahdollisuuksien mukaan samasta suunnasta, jotta pienet raakileet eivät jää eri kuvissa lehtien taakse. Kirjaa erikseen jo näkyvät raakileet ja kukat, joiden kehitys on vielä epäselvä. Näin et tulkitse koko terttua epäonnistuneeksi muutaman kuivan kukan perusteella.
Lämpötila voi häiritä siitepölyn kehittymistä
Tomaatin siitepölyn kehittyminen ja irtoaminen voivat häiriintyä sekä pitkään jatkuvassa kuumuudessa että viileissä oloissa. Toistuva päivälämpö noin 30 °C:n yläpuolella ja lämpimät, yli 20–22-asteiset yöt voivat heikentää hedelmöittymisen edellytyksiä. Noin 10–13-asteiset yöt voivat puolestaan hidastaa kukinnan ja raakileen kehitystä. Luvut ovat suuntaa antavia, eivät kaikille lajikkeille päteviä rajoja: merkitystä on myös lämpöjakson kestolla ja kasvin kunnolla. Lyhyt lämpötilapiikki ei siis vielä varmista, että juuri se aiheutti kukkien putoamisen. Tarkastele kukinnan aikaisia oloja kokonaisuutena. Jos kukat ovat jo kuivuneet, tämän päivän miellyttävä lämpötila ei kerro niiden aiemmista oloista. Kirjaa siksi päivä- ja yölämpötilat samaan yhteyteen kukintahavaintojen kanssa. Näin näet, toistuuko ongelma samantyyppisten lämpöjaksojen yhteydessä vai myös muissa oloissa.
Mittaa lämpöä siellä, missä kukat ovat, älä vain kasvihuoneen keskeltä tai oven vierestä. Suojaa mittari suoralta auringonpaisteelta ja lasipinnan lämmöltä sekä seuraa vuorokauden minimiä ja maksimia usean päivän ajan. Kirjaa myös mittauspaikka: eri korkeuksilta tai eri puolilta kasvihuonetta saadut lukemat eivät välttämättä kuvaa samoja oloja. Jos siirrät mittaria, merkitse siirto muistiin, jotta et tulkitse paikan vaihtumista säätilan muutokseksi. Kasvihuoneen pohjapiirros auttaa sijoittamaan mittauspisteet ja kukkivat kasvit samaan kuvaan. Esimerkiksi T-mallisen kasvihuoneen ilmoitettu pohja-ala on 16,52–30 m². Kokoa vertaillessa kannattaa hahmotella, missä kasvirivit ja seurattavat kukkatertut sijaitsisivat. Pinta-ala kertoo tilan mittakaavasta, mutta lämpöolojen arviointi perustuu mittauksiin. Nykyistä kukintaongelmaa selvitettäessä hyödyllisin tieto on kukkien läheltä saatu lämpötilahistoria.
Tarkista kukkien rakenne ja avautuminen
Tomaatin kukka on tavallisesti itsepölyttyvä: siinä on sekä heteet että emi. Siitepölyä muodostuu heteiden ponsissa, ja pölytyksen onnistuminen edellyttää, että sitä päätyy emin luotille. Tarkista, avautuvatko kukat normaalisti ja näyttävätkö ne ehjiltä. Yksittäinen poikkeavan pieni tai vaurioitunut kukka voi jäädä hedelmöittymättä, mutta yhden kukan ulkonäöstä ei voi päätellä koko kasvuston pölytystilannetta. Vertaa keskenään suunnilleen samassa kehitysvaiheessa olevia kukkia. Sulkeutunut nuppu tai jo lakastuva kukka ei ole sopiva vertailukohta juuri avautuneelle kukalle. Jos kukkia on vähän tai ne jäävät avautumatta, tarkista myös kasvin yleinen kasvu ja kukinnan alkamisen ajankohta. Kirjaa havainto sellaisena kuin näet sen: esimerkiksi avautumatta jäänyt kukka on täsmällisempi kuvaus kuin oletus siitepölyn puuttumisesta.
Katso, ovatko kukat samanlaisia kasvin eri osissa ja kasvihuoneen eri kohdissa. Paikallinen ongelma voi viitata kasvupaikan oloihin, kun taas kaikkien kukkaterttujen oireilu voi liittyä laajempaan lämpötila- tai kasvustostressiin. Erota muistiinpanoissa toisistaan vaurioituneet kukat, normaalisti avautuvat kukat ja jo kehittyvät raakileet. Näin myöhempi vertailu ei perustu vain yleisvaikutelmaan runsaasta kukinnasta. Merkitse sijainnit yksinkertaiseen pohjapiirrokseen ja käytä samoja kasvien tunnuksia koko seurannan ajan. Jos suunnittelet uutta kasvatuspaikkaa, pyramidin muotoisen kasvihuoneen ilmoitettu pinta-ala vaihtelee 5,53–18,9 m²:n välillä. Pohjaratkaisua vertaillessa voit hahmotella myös paikat, joista kukkaterttuja pääsee katsomaan läheltä. Kukkien tarkastamisen kannalta olennainen kysymys on, yltääkö kasvustoon vaurioittamatta sitä. Pelkkä pinta-ala ei vastaa tähän, vaan tarvitaan käsitys kasvien ja kulkureittien sijoittelusta.
Siitepölyn irtoaminen ja pölytyksen avustaminen
Vaikka tomaatin kukka voi pölyttyä omalla siitepölyllään, siitepölyn on irrottava ponsista ja päädyttävä emin luotille. Kukkaa liikuttavat hyönteiset tai kevyt ilmavirta voivat auttaa. Kasvihuoneessa ilma voi olla tyyni, eivätkä ulkona näkyvät pölyttäjät välttämättä käy sisällä kukissa. Tarkkaile siksi nimenomaan tomaatin kukkia sen sijaan, että arvioisit pölytystä vain puutarhan hyönteismäärän perusteella. Kukka voi näyttää normaalilta mutta jäädä ilman hedelmänalkua, jos siitepöly ei liiku. Tämä on yksi mahdollinen selitys, ei diagnoosi: myös lämpötila, kosteus ja kasvin kunto vaikuttavat lopputulokseen. Näkyvä kukinta osoittaa, että kasvi muodostaa kukkia, mutta se ei vielä kerro pölytyksen onnistumisesta. Samoin hyönteisen käynti yksittäisessä kukassa on havainto, jota kannattaa verrata myöhemmin juuri kyseisen kukan kehitykseen.
Voit kokeilla kevyttä napautusta kukkatertun varteen, kun kukat ovat kuivia ja kunnolla avautuneita. Tee se hellästi muutamalle tertulle, älä ravista koko kasvia tai käsittele kukkia kovakouraisesti. Merkitse käsitellyt tertut muistiin, jotta löydät ne myöhemmin uudelleen. Märissä kukissa siitepöly voi olla paakkuuntunutta, joten käsittely ei välttämättä auta. Seuraa, alkaako kukan tyvi tämän jälkeen suurentua, mutta älä päättele yhden raakileen perusteella, että ongelma olisi kokonaan ratkaistu. Voit verrata käsiteltyjä kukkia saman kasvin muihin, samaan aikaan avautuneisiin kukkiin. Vertailu auttaa jäsentämään havaintoja, mutta kotikasvatuksessa se ei yksin todista muutoksen syytä. Tarkoitus ei ole napautella kuivuneita kukkia yhä uudelleen, vaan seurata avointen kukkien kehitystä. Jos kukkia putoaa edelleen laajasti, jatka lämpötilan ja muiden kasvuolojen selvittämistä.
Kosteus ja ilmanvaihto vaikuttavat siitepölyn irtoamiseen
Pitkään kosteana pysyvä kasvihuoneilma voi vaikeuttaa siitepölyn irtoamista: se voi paakkuuntua sen sijaan, että päätyisi emin luotille. Ilmankosteutta ei kuitenkaan voi arvioida luotettavasti pelkästä kukan ulkonäöstä, eikä yksittäinen kondenssihavainto todista pölytysongelmaa. Tarkkaile, jäävätkö pinnat kosteiksi toistuvasti ja onko kasvusto tiheä sekä ilma tyyni. Merkitse myös havaintoaika, sillä aamulla märkä pinta ja myöhemmin kuiva kukka kuvaavat eri hetkiä. Jos käytät kosteusmittaria, tarkastele lukemia yhdessä lämpötilan ja kukkien kunnon kanssa. Älä yritä päätellä ongelman syytä yhdestä kosteasta aamusta. Myös kuumuus ja kuivahtava kasvualusta voivat rasittaa kasvia, joten kosteuden hallintaa ei kannata ratkaista kastelemalla kukkia tai vähentämällä juuristolle annettavaa vettä summittaisesti. Ilman kosteus ja kasvualustan kosteus ovat eri havaintoja, jotka on syytä kirjata erikseen.
Ilmanvaihdon tarkoitus on pitää olosuhteet kasvustolle sopivina, ei puhaltaa voimakkaasti suoraan kukkiin. Käytä olemassa olevia tuuletusmahdollisuuksia sään ja kasvihuoneen lämpötilan mukaan. Kirjaa, milloin aukot ovat olleet auki ja millaisiksi olot kasvustossa ovat muuttuneet. Näin voit erottaa käytännön tuuletusmuutoksen pelkästä oletuksesta, että avoin ovi riittäisi koko tilalle. Uutta kasvihuonetta vertaillessa kannattaa selvittää aukkojen sijainti suhteessa suunniteltuihin kasviriveihin. Esimerkiksi seinäkasvihuoneen ilmoitettu pinta-ala on 3,69–14,34 m². Kokotieto auttaa tilavertailussa, mutta ilmanvaihtoa varten tarvitset kyseisen vaihtoehdon ominaisuudet. Tarkista ne tuotesivulta sen sijaan, että päättelisit ilmankierron pelkästä muodosta. Nykyisessä kasvihuoneessa huomio kannattaa pitää siinä, millaiset olot kukkien ympärillä todella ovat ja muuttuuko tilanne tuuletuksen aikana.
Valo, kasvuston tiheys ja ravinteet vaikuttavat kukintaan
Tomaatti tarvitsee kasvuunsa valoa, ja tiheä kasvusto voi varjostaa kukkaterttuja sekä vaikeuttaa niiden tarkastamista. Vertaa kukkivien versojen sijaintia lehtien määrään ja kasvin yleiseen kasvuun. Katso myös, jäävätkö samat tertut jatkuvasti muiden kasvien tai kasvihuoneessa säilytettävien tavaroiden taakse. Jos lehtiä ja uusia versoja muodostuu runsaasti mutta kukinta tai raakileiden kehitys jää vähäiseksi, typpilannoitusta ei kannata automaattisesti lisätä. Liiallinen typpi voi suosia lehtien ja versojen kasvua. Pelkät tummat lehdet tai pitkä varsi eivät silti todista ravinneongelmaa, sillä myös valo ja kasvupaikka vaikuttavat ulkonäköön. Käy läpi käytetty lannoite ja toteutunut annostelu ennen muutoksia. Muistinvarainen arvio runsaasta lannoituksesta on epätarkempi kuin tieto siitä, mitä kasville on annettu ja milloin. Tarkastele ravinteita yhdessä kasvutavan, älä vain yhden lehden värin kanssa.
Poista varjostavia tai ylimääräisiä versoja vain lajikkeen kasvutavan ja kasvatusohjeiden mukaan; kaikille tomaateille ei sovi sama leikkaustapa. Jos lajike ei ole tiedossa, selvitä se ennen laajaa versojen poistamista. Kukinnan puuttuminen tai raakileiden vähyys ei yksin ole peruste voimakkaalle harventamiselle. Pohjaratkaisua suunnitellessa erottele istutusalueet, kulkutila ja mahdollinen varastotila. Säilytystilallisen alumiinikasvihuoneen ilmoitettu pinta-ala on 5,52–28,08 m², mutta kokonaisala ei kerro, kuinka paljon tilaa jää kasveille. Tarkista pohjaratkaisu ja käytettävissä oleva istutusala ennen taimimäärän arviointia. Hahmottele kasvit täysikasvuisina, ei vain pieninä taimina: tarkastelun kohteena ovat myös lehtien ja kukkaterttujen sijainti suhteessa käytävään. Näin kasvuston tiheyttä voi arvioida käytännön tilankäytön kautta eikä pelkän kasvihuoneen neliömäärän perusteella.
Juuriston vesitalous kannattaa tarkistaa ennen lisälannoitusta
Kuivahtava tai jatkuvasti märkä kasvualusta rasittaa juuristoa, ja kasvi voi pudottaa kukkia stressin seurauksena. Tarkista kosteus juurten läheltä, ei vain aivan pinnasta: pintakerros voi kuivua, vaikka alempana olisi märkää, tai näyttää kostealta juuriston ollessa jo kuiva. Ruukussa kasvavan tomaatin ja kasvihuoneen penkkiin istutetun kasvin tilanne voi poiketa toisistaan, joten yleinen kasteluväli ei sovi kaikkiin oloihin. Seuraa myös sitä, miten kastelurytmi muuttuu helteellä tai viileällä säällä. Kirjaa tarkastuksessa, oliko kasvualusta kuiva, kostea vai selvästi märkä ja oliko kasvi juuri kasteltu. Heti kastelun jälkeen tehty havainto ei yksin kuvaa tilannetta kastelujen välillä. Jos käytät automaattikastelua, tarkista kasvin kohdalta, että vesi päätyy kasvualustaan. Pelkkä tieto järjestelmän käynnistymisestä ei vielä kuvaa yksittäisen kasvin kosteutta.
Pidä kasvualustan kosteus mahdollisimman tasaisena, mutta älä tulkitse raakileiden puuttumista syyksi kastella tai lannoittaa enemmän ilman havaintoja. Jos ongelmaan liittyy heikko kasvu, lehtien poikkeava väri tai pitkäkestoinen nuutuminen, selvitä ensin juuriston ja kasvualustan tila. Vertaa oireilevan kasvin oloja lähellä kasvavaan, raakileita muodostavaan tomaattiin, jos sellainen on käytettävissä. Kirjaa myös niiden kasvualustojen ja kastelun erot. Kasvihuonetta valittaessa alumiinisen Classic-kasvihuoneen 3,77–28,08 m²:n kokoväli auttaa hahmottamaan erikokoisia istutusalueita. Kastelun suunnittelussa tarvitaan kuitenkin tieto siitä, kasvatetaanko kasvit ruukuissa vai penkeissä ja miten alueet sijoittuvat. Nykyisen ongelman seuranta kannattaa jakaa samoin: eri penkit tai ruukut voivat kuivua eri tahtiin. Älä anna koko kasvihuoneelle yhtä kosteusluokitusta vain yhden ruukun perusteella.
Kasvuolojen erot kasvihuoneen sisällä
Kasvihuoneen eri kohdissa voi olla eroja lämmössä, valossa ja ilmankierrossa. Oven lähellä, ulkoseinän vieressä, katon tuntumassa ja varjostuvassa reunassa kukat eivät välttämättä ole samanlaisissa oloissa. Älä kuitenkaan oleta, että jokin tietty puoli olisi aina kuumin tai viilein: auringon suunta, varjostus, sää ja tuuletustapa muuttavat tilannetta. Vertaa kukkaterttuja ja kasvustoa eri kohdissa samaan aikaan ja merkitse, missä raakileita muodostuu ja missä kukat putoavat. Erota samalla sijainnin vaikutuksesta muut havaittavat erot. Jos toisella puolella kasvavat tomaatit ovat eri lajiketta tai eri kehitysvaiheessa, kyse ei ole samanlaisista vertailukasveista. Tämä ei tee havainnosta hyödytöntä, mutta estää tekemästä liian suoraa päätelmää kasvupaikan vaikutuksesta. Käytännössä hyödyllinen kartta sisältää kasvien sijaintien lisäksi lajikkeet ja tiedon siitä, mitkä tertut ovat parhaillaan kukassa.
Yksi mittauspiste ei välttämättä kuvaa koko kasvihuonetta, varsinkaan jos tilassa on useita penkkejä tai taimiryhmiä. Mittaa tarvittaessa kahdesta tai kolmesta kohdasta samoina vuorokaudenaikoina ja katso, liittyykö kukkien putoaminen tiettyyn alueeseen. Pidä mittaustapa mahdollisimman samanlaisena: auringossa oleva mittari ja varjostettu mittari eivät anna suoraan vertailukelpoisia havaintoja kukkien oloista. Merkitse myös, jos kasvustoa tai varjostusta on muutettu seurannan aikana. Uuden tilan suunnittelussa Prestige-kasvihuoneen ilmoitettu kokoväli on 3,77–28,08 m². Eri kokoja vertaillessa voit sijoittaa pohjapiirrokseen suunnitellut penkit sekä kohdat, joista olosuhteita seurattaisiin. Pinta-ala ei osoita lämmön tai valon jakautumista. Nykyisessä kasvihuoneessa paikalliset havainnot auttavat rajaamaan, koskeeko ongelma kaikkia kasveja vai vain tiettyä kasvuston osaa.
Etsi kukista ja lehdistä myös tuholaisten merkkejä
Jos kukat ovat vaurioituneita, epämuodostuneita tai niissä näkyy laikkuja, tarkista myös pienet hyönteiset ja muut kasvuston oireet. Katso kukkien lisäksi lehtien alapinnat ja versojen kärjet. Arpimaiset jäljet tai pienet tummat pisteet voivat olla syy tutkia tuholaisia tarkemmin, mutta ne eivät yksin varmista vaurion aiheuttajaa. Erota toisistaan näkyvä hyönteinen, sen mahdollinen jälki ja vaurio, jonka syy on vielä tuntematon. Näin havainto ei muutu huomaamatta varmaksi tuholaisdiagnoosiksi. Laaja lehtien kellastuminen, laikukkuus tai nuutuminen voi liittyä myös juuriston, ravinteiden tai muun kasvinterveyden ongelmaan. Oireiden sijainti ja toistuminen ovat tärkeämpiä kuin yksittäinen epäselvä jälki. Tarkasta myös kasvin ehjältä näyttävät osat: vertailu auttaa kuvaamaan, rajoittuuko muutos kukkiin vai näkyykö sitä koko kasvissa.
Kirjaa, esiintyvätkö vauriot vain yhdessä kukkatertussa vai eri puolilla kasvihuonetta, ja ota tarkat kuvat ennen hoidon muuttamista. Kuvaa epäselvästä jäljestä lähikuva ja lisäksi sen sijainti kasvissa. Jos pyydät apua oireen tunnistamiseen, nämä täydentävät toisiaan paremmin kuin pelkkä tiukasti rajattu yksityiskohta. Tarkastuskierroksella pitää päästä katsomaan myös kauimmaiset kukat ja lehtien alapinnat kasvustoa rikkomatta. Kasvihuoneen tilankäyttöä vertaillessa Limited Edition -alumiinikasvihuoneiden ilmoitettu pinta-ala on 3,77–28,08 m². Tarkista pohjaratkaisusta erikseen, mihin käytävät ja kasvirivit mahtuvat. Helppo pääsy kasvustoon on hyödyllinen suunnittelukysymys, mutta sitä ei voi päätellä kokonaisalasta. Nykyisessä kasvihuoneessa merkitse muistiin myös tarkastamatta jääneet kohdat, jotta yhden helppopääsyisen kasvin tarkistus ei jää koko kasvustoa koskevaksi arvioksi.
Kukkaterttujen seuranta ja hoitomuutosten arviointi
Rajaa syytä rauhallisesti: merkitse muistiin kukan avautumispäivä, lämpötilan minimi ja maksimi, mahdollinen kondenssi sekä kasteluun liittyvät muutokset. Ota kuvat samoista kukkatertuista muutaman päivän välein ja vertaa, suureneeko kukan tyvi. Jos muutat samalla kertaa kastelua, lannoitusta, tuuletusta ja leikkausta, et voi päätellä, mikä muutos vaikutti. Vältä voimakkaita korjausliikkeitä pelkän kukkien putoamisen vuoksi. Erota muistiinpanoissa havainto ja toimenpide: esimerkiksi kuiva kasvualusta on havainto, kastelun muuttaminen toimenpide. Merkitse muutoksen päivämäärä, jotta tiedät myöhemmin, mitkä kukat olivat silloin auki ja mitkä avautuivat vasta sen jälkeen. Seurannasta näkee myös, jatkuuko ongelma uusissa kukissa vai koskeeko se vain yhtä kukinta-aaltoa. Yksittäisen raakileen sijaan arvioi useamman seurattavan kukan kehitystä, jotta satunnainen onnistuminen tai epäonnistuminen ei hallitse tulkintaa.
Jos useat peräkkäiset kukkatertut jäävät ilman raakileita, kokoa havainnot lajikkeesta, kasvatusajasta, lämpötilasta, kasvualustasta ja kasvuston ulkonäöstä. Niiden perusteella kokenut puutarhuri voi arvioida, tarvitaanko lisätutkimuksia. Kerro myös, muodostuuko raakileita muualla samassa kasvihuoneessa ja mitä hoidossa on jo muutettu. Hyödyllinen yhteenveto kuvaa ongelman laajuuden ja ajoituksen, ei vain sitä, että tomaatti kukkii runsaasti. Jos samalla suunnittelet suurempaa kasvatuspaikkaa, Orangeria-kasvihuoneen ilmoitettu pinta-ala on 47–70 m². Näin laajan tilan pohjapiirrokseen kannattaa hahmotella myös kasviryhmät ja niiden tarkastuskierros. Suurempi pinta-ala ei itsessään ratkaise nykyisen kasvin kukintaongelmaa. Kasvihuoneen hankintavertailu ja oireen selvittäminen ovat eri tehtäviä: ensimmäisessä tarkastellaan tilaratkaisua, jälkimmäisessä kukkien kehitystä ja niiden todellisia kasvuoloja.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä tiedän, onko tomaatti pölyttynyt?
Seuraa kukan tyvessä olevaa pientä vihreää osaa: pölyttyneen kukan sikiäin alkaa kasvaa raakileeksi, vaikka terälehdet samalla lakastuvat. Jos kukka kuivuu ja putoaa eikä tyvi suurene, hedelmänalku ei ole kehittynyt. Yksittäinen kukka ei kuitenkaan vielä kerro koko kasvin tilanteesta.
Tarvitseeko kasvihuonetomaatti toisen tomaatin pölyttyäkseen?
Yleensä ei. Tomaatin kukassa on sekä heteet että emi, joten se voi pölyttyä oman kukkansa siitepölyllä. Siitepölyn täytyy silti irrota ja päästä luotille. Kasvihuoneessa hyönteiset ja kukkaa liikuttava ilmavirta voivat auttaa tässä.
Voinko ravistella kukkaterttuja pölytyksen helpottamiseksi?
Voit kokeilla kevyttä napautusta kukkatertun varteen, kun kukat ovat kuivia ja avautuneita. Älä ravista koko kasvia voimakkaasti tai käsittele märkiä kukkia. Menetelmä voi auttaa siitepölyä irtoamaan, mutta se ei korjaa esimerkiksi pitkään jatkunutta kuumuutta tai muuta kasvin stressiä.
Kuinka kauan kukinnan jälkeen raakiletta kannattaa odottaa?
Tarkka viive vaihtelee olosuhteiden ja kasvin mukaan. Seuraa samaa kukkaa usean päivän ajan: terälehdet voivat lakastua onnistuneenkin pölytyksen jälkeen, kun taas kukan tyvi alkaa vähitellen suurentua. Jos tyvi ei kehity ja kukka putoaa, tarkista myös muut kukat ja kukkatertut.
Auttaako lannoituksen lisääminen, jos raakileita ei tule?
Ei välttämättä. Ravinteiden lisääminen ei korjaa pölytysongelmaa tai kukinnan aikaista lämpöstressiä, ja liika typpi voi kasvattaa lehtiä ja versoja kukkien kustannuksella. Tarkista ensin kasvuolot ja juuriston kosteus. Muuta lannoitusta vasta, kun sille on havaintoihin tai kasvualustan mittaukseen perustuva syy.
Kun tomaatti kukkii mutta ei tee raakileita, tarkkaile kukan tyveä ennen hoidon muuttamista. Seuraa lämpötilaa kukinnan aikana, vertaa kukkien kehitystä kasvihuoneen eri kohdissa ja tarkista kasvin sekä juuriston vointi. Kirjaa havainnot samoista kukkatertuista ja arvioi hoitomuutoksia yksi kerrallaan. Näin mahdollinen syy rajautuu paremmin kuin satunnaisilla kastelu- tai lannoitusmuutoksilla.
